Larotui kivi ja jatketui helmoi

Koten tänäpenkä kerenny kahvakuulareeneihi, ni piti sit otta hiki kantamal kivi tosa etupiha keskejäänneel kiveystyämaal. Ny ova betoni uures ojennukses, kauniiste kaartuvis ja hianostunneest aaltoilevis riveis. Paikallas. Me käytetti vanha kive, mut larotti ne ny eri taval ko mitä ne alunperi oliva. Kiveykse reunoihi jäi pualen kiven kokossi kolossi, mihe olis tarkotus vala iha ite semmosi koristelaatoi. Sit joskus. Kon keretä.

Toine kiärrätyskohre ol kaks vanha frotepyyhet. Lelli-neiti viättä huamise luantoleiri päätöspäivä saares retkel ja siäl o lupa men uimaha. No, meil ol kaapis tommone kätevä, mut armottoma lyhkäseks aja saatos jäänny huppupyyhe. Mää jatkoi sen helma toisel vanhal pyyhkeel ja samal vaival ompeli aukinaissi sivuihi kumminauha, etei helma lepat iha valtoimenas. Tähänki olis tiätty voinnu osta vaik kokonas uut froteet, mut ei semsel mittä kuivatuks saa. Tähä o hyvä kääriytty kuivattelema ja lämmittelemä järves käymise jälkke. Saa varppaaki piiloho. Siit tul meinaa niin pitkä, et nyy ulettu maaha saak!