Loistotekele

Kaikenäköst ko teke, ain väli onnistu tekemä jotta erinomast. Täl kertta mää virkkasi/kuroin iha ittel meko. Tunika siit niinko pit, mut vähä men mitta pitkäks. Varsinais ohjet tähä ei ollu, mut inspiraatio ja kuvallise malli mää näin täält. Mainio blogi kaikin puolin tua WMSoma Koppa, kui voiki ol ihmisel ireoi. Mul ei ollu mohairi, vaa tommost ruskiankirjava Metso-lankka. Tul vähä tuhrimp versio ja ihanko teht jouluviatto varte. Täsä mekosan mää ole koko viiko raahustan, ei kirist, eikä purist, juur sopiva lämmi ja käy hyvi kaikenäköste villasukkie, reinoje ja töppösten kans. Tekemisse men jotakuinki kuukauren päivät, virkkausosuus ol kyl hyvinki noppia, pelkki pylväi vaa tommotteet suarakaitte muatose pala etu- ja takakappaleiks. Ja ko muu mekkohon nua pylväsrivi tuliva pystöpäi, ni mää virkkasi sit hiakki suoraa sivusaumoist alkae, ni säästyi kahrelt ommeltavat saumalt. Lopuks resoril hiasuut ja helma ja loppujelopuks kiinttiöil silmukoil pääntiäreuna. Kutomine ol niiiiiiin hirast, et mää meinasi jo luavutta. Mut mekko tul sit kumminki valmiiks jouluks, ko joulualuses ol niin ruhtinaallisest vapapäivi. Ja niinko ol alunperi ollu tarkotuski.

 

Moi!

Ja täsä viäl pari joulutunnelma. Alka ol vuasi lopuillas, iha hyvä vuas, ei siin mittä.

Siivouslaulu

Lelli-neiti reenaa orkesterin esiintymist varte. Kaiken kaunein kappale o Siivouslaulu. Siivouslaulu, voi jessus. Mut se juur, se o hiuka surumiälinen ja niinko Lelli sano, semne kiamuraine. Mää kyl tykkäissi, et olis ain siisti ja nätti, mut itte siivomine saa mun iha raivon parttaal. Siin o vähä vaikkia välil ol.

Emmää varsinaisest joulun kans ol mitenkä tuskaillu. Vähä jotta olen tehnykki, paketei ja sinappi ja kauppaklapui. Mut siltiki o vähä semne höntti fiilis, et jottan olis enemmä tarvinnu. En tiä mitä. Jotta. Kuusiki me Lellin kans jo koristeltti ja aseteltti tontu rivihi. Lelli meinas, et mun tars vähä höllät ja antta laitta tontu jotenki muutenki ko ain vaa rivihi, mut siähe mää en oikken pysty. Niinko en siähenkä, etei kuuses olis valoi.. mukulan mää nosti kuusen parvekkeel, kotei valo toiminu ja kaupa oliva jo kii, eikä uussi valoi enää saan haetuks. Eikä sitä siält sit kenenkä parantunnu hakki takaska. Vähä vaikkia o täsäki kohre ain välil ol.

Leipomine kuuluu kans jouluhu. Martta jatkakko unias, mut saaristolaisleippä ja munffinssei ny kumminki o saan aikaseks. Kuvas on kaks satsi muffinssei. Vapaaste saa arvat kumma ova olle aavistukse liian kaua uunis. Vähä sama ko töis tänäpe istuin puhelin käres ja miätein, et mitä mää meinasi ja sit ko mää muisti, et mun pit soitta, ni hetki men viäl kelates, et kenel. Ei mittä loman/unen tarvet olis, häh?