Heh, ah ja ah

Muni ei tänä suven tullu iha yht pali ko viime suven ja suurel hartaurel sit miätitti, et mihe ne kannatais käyttä. Päätetti tehr munajuusto, taik piimäjuusto, kuka mitäki nimi tykkä käyttä. Ol nimi mikä hyvänäs, se o jokatapaukses niiii herkku. Täl ensmäisel kerral meinas kyl usko loppu kesken tekemise. Vaik homma o kui yksinkertast, ni ei siltikä mitenkä helppo. Mut harjotus teke mestari. Mää pääti ruvet reenaamaa ittiän semseks munajuustomestariks. Heh.

Homma mene jotakuinki näi: Lämmitetä kolm litra maito liki kiahuvaks ja sit sekoteta joukko keskenäs sekotetu litra piimä, viis muna ja yks kermaviili ohuen nauhan (voiran käyttä kyl vähemmänki piimä ja enemmä muni ja jättä kermaviiliki kokonas poies, tyylei o usemppi ja vaikuttava ymmärtäksen juuston koostumuksehe). Anneta seokse viäl pulpahta ja sit oteta levy pois päält, mut jätetä katla siihe levyl viäl tekeytymä. Sit ko juustomassa o eronnu herast, reikäkauhota massa sideharsol vuorattuhu juustomuattihi, ripotella kerroste väleihi suala, taitella harso pääl, laiteta piän paino juuston pääl ja koko komeus lautasel jääkaappihi yän yli valuma. Seuraavan päivän piräis juusto sit ol valmis. Ja oliki. Ja ol niiiiiii hyvä. Raikast ja pehmiä. Ah. Juustoherast leivotti sämpyli. Ah nekki.

 

Ja sit piretti piäne munajuhla, vähä niinko lomapäättäjäise. Juhlitti hyvä viätetty loma, ei niinkä sen loppumist. Munajuhlil syätti munajuusto lisäks muna-pekonisalaatti, oma maa peruni, grillatui yrttikanoi (ei omi!), kahvikiärttei ja mamma marjapiirakka. Ah. Syämiste välis käytti uimas. Ah seki.

Leikkileippä

Tänä suven o leivot leippä oikke erityise pali. Ja mikäs siin, hyvää se vaa o. Ja helppo. Ihmiste syätäväks tarkotettuje leipie lisäks leivotti yks päivä Lellin kans leippä myäs häne petseilles. Petsi ova semsi piäni muavielukoi. Heijä leipäs leivotti vanhast kunno taikataikinast (2 ossa jauhoi, 1 osa suala, 1 osa vet). Uunis kuivatetu leivä väritetti luamiväreil ja pääl laitetti askartelulakka. Pitsan Lelli maalas akryyliväreil, siähe ei tairet sit enä lakka laittakka. Lelli o leikkin petseilläs jo mont vuat. Meil o niit aika mont, joku vois sanno, et iha liikkaki, ja viäl enemmä semssi pikkaruikkussi petsin tarvikkei. Uusin leikki petsien kans o tuunat niit. Niit lakata kynslakoil, niihi liimata muavidimangei ja mitä millonki. Joskus aikasemmi mää olsi voin kiälttä semse valla, mut nyy en sit kumminka. Leikki saa muutta muatoas, ko ny viäl vähä aikka vaa jatkuis.

Lomal

 

 

 

 

Toolei, toolei, enemmän toolei

Loma etenee omi raitteijas. Se etenee riippumat siit tekeek sitä jotta, taik onk tekemät. Mää ole keikkun jossa sil välil. Hoitan elukoi, kantan puit, avittan saunaremontis, tehn ruakka, leipon, askarrel, luken, katton muutama elokuva, ollu, semst tavallist. Seukan mukulitten kans ja vähä muittenki. Viäl o vähä loma jäljelläkki, varma jatketa täl samal linjal.

Yks ruppeema (en san tätä rojektiks, ko itte kesä alus ehroti, etei otet mittä rojektei) o olllu laitta Palosaare tuvan tualeihi uure kankka. Samal o kaks tooleist skrapat ja maalat ja pöyrän pinta on kans maalat uurestas.

 

Ja jotei pääsis totuus unhottuma, eikä tooli loppuma, o samal aikka jatket kotti tulevie toolien ährämist. Näist tule lissä semssi musti, ko jo aikasemminki o kolm teht. Nämä kaks ova jo melkken kokona skrapat, yks o viäl kokonas alottamat. Pikkuhilja.

Ellinpäivän piknikki

Mukulitte nimpparit sattuva osuma molemma heinäkuul ja ko sillo yleensä olla viäl lomallakki, ni piretä sit aina piäne pirske. Semse lepposa. Sillon ko Lelli ol vauva, piretti Ellinpäivän vähä isommakki kalaasi, vähä niinko ristiäiste korvikkeeks. Niil koteivä nimiäissi osallistunne. Nimiäise me piretti Lelli olles viiko ikkäne. Hän ol ko piän rusakko pitkine rimppakinttuines. Kui oliki piän. Nimi ol keksitty jo sairaalas, etunimi jo oikkiastas sillon ko selvis et hän o tulosas ja toinen nimi Iiris sit sen kunniaks, et hän satus syntymä kukanpäivän. Tänäp juhlitti Lelli-neiti nimipäivä piknikil. Aamupäiväne prunssi tarjoiltti omal pihamaal, ohjelmas ol arvuuttelu-, myrkkysiäni- ja pään pääl -leikki sekä lahjotte antamist ja saamist. Aurinko paist ja lämmit meit, ohjelma naurut ja eväijäkki ol ähkyhy saak. Hyvä juhla.

Petonirapanteli

Lotan saunatyämaalt jäi pari lehrellise verra petoni ylitte ja päätetti sit tehr peronirapantelei. Lehre olis voin sivel ruakaöljyl ens, jos olis muistan. Mut et yksinkertaseste vaa kura läästitä lehren pääl ja anneta kuivu. Sit kynitä lehti irti ja se o siin. Herkäste murene mitä ohkasemp o, et semne kannatta huamioir jos ruppe. Jos halua tehr hiuka koveri, pistä kuivuma piäne hiakkakasan pääl. Ja pinna voi vaik jolla sopeval ainel lakat. Jos tykkä.

Olemist

Mää ajatteli, et loma ko alka, ni sit ollaa vaa. Mää luule, et aika hyvi ole onnistunnukki. Paremminki viäl, jos vaik kirjastos olis ollu niit kirjoi, mitä mää ajatteli lukki. Lukemine lasketa olemiseks. Mut ei ollu ensmäses, eikä toises, eikä viäl kolmannessaka, ni on pitän sit keksi muit olemise muaroi. (Juu ja kolmannest mää laiti kolm kirja varauksehe, et jos vaik nessit täsä lähipäivie aikan palautuisiva ja mää saisi vuarostan ne lukki.)

Olemist o varma seki, ko teke vähä jotta semst kiva. Niinko suunnittele tualinpäälissi ja niihi sopeva tuuki. Taik se ko käy mattapyykil ja pese vaa yhre matta. Taik seko pyäräile Lellin kans Koppelolt hakema piimä ja hiiva saaristolaisleivän tekemist varte. (Koppelo on K-market K. Elo, ent. K. P. Elo.)

Tämä leivän tekemissehe ei juur muut taito tarvita ko ohjelukemisetaito, sekottamisetaito ja orottelemisetaito. Mut kyl kannatta se aika otta, leipä o nii hyvä. Arvakka kui hyvä o, ko otta siivun tätä, sipase voit kylkkehe ja lato pääl paistetu oman kana muna ja pari rapsakka pekonisiivu. Aijai.

Saaristolaisleipä

1 l piimää

75 g hiivaa

2 dl siirappi

1 dl omenahillo

3 dl kaljamalttai

3 dl vehnälesei

3 dl ruisjauhoi

1 rkl suala

12 dl vehnäjauhoi

Piimä lämmitetä kärelämpöseks ja sekoteta hiiva joukkoho, nii, et se liukene kokonas. Sit sekoteta joukko muut ainekset. Taikina jätetä liina al nousema 2 tunniks.

Taikina tule noin 4 litra (eli ot tarppeks iso astia ko ruppes) ja se kannatta paista ainakki kahres vuakas. Vuakan voi voirel taik sit laitta leivinpaperi. Taikina EI vaivat, vaa se kaareta vuokki.

Paisteta uuni alaosas 175 astees 2 tuntti. Paistamise pualvälis ja lopuks leivä valella siirappivetel.

Leipä säilytetä jääkaapis.

Ja ko tämä leivä tekemissehe mene ussemman tuntti, kerkki siinä välis vaik tehr vähä jotta muutakki. Me tehti raparperimustikkapiirakka ja Äite pakast mansikoi.

 

Olemist se syäminenki voi ol. Tai ei ainakka saa olluks, jolsei välil ain syä.