Kukkokiakuuuuuu!

He ova saapunnee. Hilda, Hulda, Helga, Harriet ja Ville. Harriet on kauneist kaunein harmaasulkane, Ville komeist komein kukko. Hildaa, Huldaa ja Helgaa me ei viäl eroteta toisistas, hekki kaik komio mustine sulkines. He tuliva eilä ehtoost. Matkasiva paffilaatikois Lota auton takapenkil Punkalaitumelt tän meil. Matka ol menny hyvi ja hyvi he tunnusiva asettuva. Aurinko painues mailles, he menivä sisäl. Lensivä orrel yäpuul. Ihan ko kana kaiketikki rookava tehr. Aamul Ville kiakas ensmäse kerra seittämä aikka, vast. Hani kävei heijä sit laskemas ulos ja pualen tunnin pääst Ville pit reippa konserti. Siähe mää heräsi. Ville lakas vast ko mentti heit ulos kattoma. Ja ko heit siin sit ihmeteltti, ni löyrys siält pesäst ensmäne muna! Harriet sen ol pyäräyttänny. Hyvä Harriet! Ja hyvä etei heil sit sen suuremppa trauma matkustamisest tullu, heijä oikkia emäntäs meinas, et voi men vähä aikka, enneko muniva. Jos he vaik sit olisiva tääl meilläki onnellissi :)