Rapantelimuru

Meijä köökis kohtasiva tänäpe itä ja läns. Me ostetti Londonis tommose söpö mittamaatuska, misä mittan o tiätenki kupit (cups). Ja ko kerra jokasuvinen uus rapantelipiirakkaresepti ol viäl kokeilemat, etein sit oikke tarkotuksellisest kuppimitotettu ohjet. Löyrys amerikkalaine murupiirakka, ken tahto, voi käyr ohjet tualt kattomas, se o nii pitkä ja monivaiheine, eten ruppe sitä tähä eres yrittämä. Ja siin tämä homma kompastuskivi sit onki. Piirakka on kyl iha ok, mut tekemine iha liia monimutkast. Sen seittämä kuppi ja kippo sotkennus maatuskoitte lisäks. Ja tota muru olis riittän vähempiki. Taik sit olis tarvinnu laitta enemmä raparperi. Tol vähtil olis pitän tul taivaallise hyvä, et viiteis toisenki kerra tehr ;)

Olisko lauroi, rakentaissi aira..

Me jaetti Lotan kans mukula huane. Meil ol samalaise sänky ja samalaise kirjotuspöyrä. Pöyrä oliva vastatuste. Siähe mailma-aikka muun siskon ei ollu iha nii järjestykse ystävä, ko nykysi. Häne tavaras tuppasiva leviämä pöyrält toisel, yli rajoje. Ja mää sit nipoiita ja tyranni ko olin, ni tykkäsi hiuka huanoo. Mää pyysi äitelt lauroi ja nauloi, olsin rakentan airan siihe pöyttäi välihi.

Kui ollakka, nyy mul o itellennä semne samalainen nuar neitokaine. Lotta on kyl häne irolis, mut et olis mialummin sit ottan opikses tält aikuiselt Lotalt järjestyksepitto, eikä niinkä toistais häne lapsuure tapojas. Lelli-neitin pöytä o sitä sortti, et ko toisel reunal koitta sil jotta laitta, ni toiselt valaatta sit jo kasa laattiil. Enkä mää ol oikke jaksan sitä klaarail. Varsinka ko Lelli-neiti o ni perin vihane, ko mää häne tavaroias hukka. Ja sit tämä samaine neitokaine totes viime talven, et hän tars koulupöyrä. Hänel o jo, mut sitä ei vaa erot siält ryjä alt!

Eile mää sit kävi lähikaupast hakemas kassillise piänsäilytystavari ja rupesi raivaushommihi. Kolm tuntti mää siäl ähersi. Tul pöytä klaaratuks ja hylly ja kaappiki. Mää oli severra rohkial tuulel, et heiti muutama kassillise kaikki rikkeimi askarruksi poies (mää tiärä, et ove paukkuva, ko Lelli huama, mut mää kyl kerroi hänel puhelimes, mitä mää aio). Ja sit mää vähä tuunasi niit uusi topeloi. Fanerise lehtikotelo mää maalasi valkokuultomaalil kahte kerttaha ja sit teipi koristeks. Paffilaatoikoitte kulmihi tul nii'ikkä teipinpätkä. Muavipurkeihi mää keräsi pikkusälä, yks tul täytte huulirasvoist ja -kiilloist, toine täytys pyyhekumeil, kolmantte tul semssi muatokummirenksui. Kaikke sitä piän ihmine tarvitteeki!

Brunssimuni

Juhannus o seorat meijä uussi asukkai. Ville pitä frouvias ojennukses ja kiakuu. Koko kylä raikaa. Frouvien nokkimisjärjestyksest o severra huamat, et yks mustist, olkko ny vaik sit Hulda (ei heit erot toisistas erellenkäs), o oikkia ahnelaukku. Hän käy ensmäsen kaike tarjottava kimppuhu. Ja Harriet sit taas pualestas o se viimäne. Hilda ja Helga taitava men vähä niinko Huldan peesis. Välil tuntu, et Villeki jää täsä syämähommas Huldal toiseks.

Tähä mennes keräty muna, kaik neli, o tänäpe syät sunnuntabrunssil pekonin kans. Tattist vaa!

Kukkokiakuuuuuu!

He ova saapunnee. Hilda, Hulda, Helga, Harriet ja Ville. Harriet on kauneist kaunein harmaasulkane, Ville komeist komein kukko. Hildaa, Huldaa ja Helgaa me ei viäl eroteta toisistas, hekki kaik komio mustine sulkines. He tuliva eilä ehtoost. Matkasiva paffilaatikois Lota auton takapenkil Punkalaitumelt tän meil. Matka ol menny hyvi ja hyvi he tunnusiva asettuva. Aurinko painues mailles, he menivä sisäl. Lensivä orrel yäpuul. Ihan ko kana kaiketikki rookava tehr. Aamul Ville kiakas ensmäse kerra seittämä aikka, vast. Hani kävei heijä sit laskemas ulos ja pualen tunnin pääst Ville pit reippa konserti. Siähe mää heräsi. Ville lakas vast ko mentti heit ulos kattoma. Ja ko heit siin sit ihmeteltti, ni löyrys siält pesäst ensmäne muna! Harriet sen ol pyäräyttänny. Hyvä Harriet! Ja hyvä etei heil sit sen suuremppa trauma matkustamisest tullu, heijä oikkia emäntäs meinas, et voi men vähä aikka, enneko muniva. Jos he vaik sit olisiva tääl meilläki onnellissi :)

Shoppinkki

Tääl olla jo iha lomafiiliksis, vaikei loma ol viäl eres alkannu. Mää oti varaslährö. Lelli-neiti o tämä viiko ollu ponileiril Uureskaupunkis ja tänäpe me päästi Hanin kans hänt sit ite sin viämähä. Leiriaja mein pit viihryttä itte ittiäm ja päärytti shoppailema. Kiärretti jotakuinki jokane puati, mikä kaupunkist löyrys. Pakkiksel käytti syämäs munki ja Kahvelis pitsa, Hilmast haetti suklat ja karkkei -purkki (ei kai tommost voinnu jättää ostamat), Aitost luamujuomi ja -makkaroi, Gistust Dinner -kyltti, Pikku Putikist leipomisveitti, Ohistol kesäkukkassi ja löyretti me vähä vaatteijakki. Lopuerest ajeltti kattelemas paikoi ja naatiskeltti kesäst. Sillo joskus, enne vanha, ko määki Ukis asusi, ei se kyl tuntunnu oleva mitenkä erikoine shoppailupaikka. Ja kui nyy sit satuski löytymä vaik mitä kiva. Kesäaurinko vissi saa kaike näyttämä erilaiselt :)

Kesäkassi II

Kesäpäivä o menny löffäilles ja ommelles. Kesäkassi Lelli-neiti mekkokankasjämist o ny valmis. Tairan otta sen ehtoste mukka kesäteatteri kattoma Kuumaa kessää ´85. Kesä, kesä, kesä, kesä, kesä tsuvauvaaa..

Teini-ikäne kokka I

Teini-ikäne o jo jonku aikka hollan, et hän halua tehr semssi banaani-sukla-toustei. Ja mää ole jo jonku aikka unhottan osta niihi tarvittavi ainei kaupast. Tänäpe Teini-ikäne satus soittama juur ko mää oli astumas kaupa ovest sisäl ja tul sit korjatuks tämäki asia. Mää osti banaanei ja suklaatöhnä, paahtoleippä ja voit paistamissehe koton ol jo valminas. Sit ko ol syätty, Teini-ikäne tek kaveris kans näit jälkruaks. Mää sain tehr oman, ko oli ens katton malli kui tehrä. Pääl kaapasti pari knögö toissapäivän tehty sitruunajätski. Nom-nom-nom, teinarei lainataksen. Ei kai tomsist aineist voi tullakka muutko nami.

Tämän ohje Teini-ikäne ol kattonnu Youtubest. Tämä ei ol ensmäne kerta ko Teini-ikäne jotta o sitä kaut opetellu, mut ensmäne ruaka kylläkki. Ja ny mää vast oikke tajusi, kui hyvä väline asioitte oppimissehe seki voi ol. Varsinki tommosil hiuka hättäsil, koteivä nii perust lukemisest. Poja paistova nämä pannul, mut totesiva kyl, et vois nämä tehr aiva hyvin tommosel tousterillakki. Täl kertta ainaki lopputulos ol erinomane.

Larotui kivi ja jatketui helmoi

Koten tänäpenkä kerenny kahvakuulareeneihi, ni piti sit otta hiki kantamal kivi tosa etupiha keskejäänneel kiveystyämaal. Ny ova betoni uures ojennukses, kauniiste kaartuvis ja hianostunneest aaltoilevis riveis. Paikallas. Me käytetti vanha kive, mut larotti ne ny eri taval ko mitä ne alunperi oliva. Kiveykse reunoihi jäi pualen kiven kokossi kolossi, mihe olis tarkotus vala iha ite semmosi koristelaatoi. Sit joskus. Kon keretä.

Toine kiärrätyskohre ol kaks vanha frotepyyhet. Lelli-neiti viättä huamise luantoleiri päätöspäivä saares retkel ja siäl o lupa men uimaha. No, meil ol kaapis tommone kätevä, mut armottoma lyhkäseks aja saatos jäänny huppupyyhe. Mää jatkoi sen helma toisel vanhal pyyhkeel ja samal vaival ompeli aukinaissi sivuihi kumminauha, etei helma lepat iha valtoimenas. Tähänki olis tiätty voinnu osta vaik kokonas uut froteet, mut ei semsel mittä kuivatuks saa. Tähä o hyvä kääriytty kuivattelema ja lämmittelemä järves käymise jälkke. Saa varppaaki piiloho. Siit tul meinaa niin pitkä, et nyy ulettu maaha saak!

Äiten tykön

Meil o onni viättä suurin osa kesäst maal. Kyl maal vaa jotenki pääs nykki jo kesätunnelmaha, vaik kui oliki kylmä ja sateli. Puuhasteltti pihal ja rillailtti. Mukula ajeliva pikkumönkijäl, hiluiva rampoliinil ja porukal pelatti kortti. Meil o myäski onni kesä-talve men torppaha, mikä o ain ns. valmiinas. Äite viättä suurimma osa ajasta maal ja sin olla ain tervetullei. Äitelt mää suurimma osa kaikenäkösist käsityäpuuhastelemisireoistakki saan, hän kolppa kurseil ja näyttä sit muillekki malli kui tehrä. Hän o virkan muun uure kesäkassinki, mikä ny pääs käyttöhö. Jos ny si ymmärräis ilmaki vähä lämmet, ko kerra o kassiki kesämalline. Ja Lelli-neitil Äite opet pyhän fiilintekko, perjantaehtoste laitetti fiili happanema ja tänäpe aamuste sit saatti jo syär. Nii o pehmiä makust tommone omatekemä. Vähä hunaja ja persikoi pääl, nam.

Ja fiilin tekemine o sit niinki yksinkertast, et anneta maitopurki ja yhre fiili ol huanelämmös ens päivä. (Meil ol tosa kevytmaitto, mut seuraaval kerral osteta sitä uut Vanhanaja täysmaitto, et tule oikke paksu kermakerros siähe fiilin pääl, se o parast. Viili ol sitä rasvasemppa punast.) Sit sotkoteta se viili, nii et kermakerros sekottu ja lusikoira kaks ruakalusikkallist fiili jokase kippaha. (Meil ol viis kippa ja sit piän tippa jäi viäl sen fiilipurkin pohjal, nii siit tul sit viäli pikkane kuures fiili.) Sen jälkke kaareta maitto jokasse kippaha noin 2 dl, sillai sopivaste siis tasita se litra nii et kaikkihi riittä. Sit jätetä fiili yä yli viäl huanelämppöhö ja aamul katota kummosi ova. Jos ova viäl kovi veteli, jätetä viäl huanelämppöhö pualeks päiväks. Irean o, et sit ko se o semst kiinttiä, ni sit laiteta jääkaappihi. Meil nämä oliva siis huanelämmös viäl lauanta ehtopäivähä ja sit jääkaapis yän yli ja tänäpe aamuste syätävi. Kokeilkka ihmes, jos fiilist tykkäät.

Kesäiltta

Hiano keli. Tarken ol paitahihasillas pihal. Ja sai tappa hyttyssi. Siivotti terassi ja piha. Meijä grilli muut uutte kottihis. Mää knypein montkymment piänt vahterataint poies meijä nurmikopläntilt. Ja leikkasi nurmiko ja saksi oikke reunakki. Hani pes terassi painepesuril. Lelli-neiti loikei seas suihkupullos kans kintu kuras. Ja ne murati, ko mää uhkasi jo usemma viikko sit käyr hakemas, istutetti tänäpe. Heijä uus asumukses o tommone lintuhäkkiamppeli, minkä mää osti jo pari vuat sit yksilt sisustuskutsuilt. Ny vast se o löytän paikkas, mää ruuvasi sen meijä omenpuuruattoho kii ja siin se ny killu sit kaunis ilta-aurinkos. Mää toivo, et nua murati kasva oikke reippaste roikkuma toho reunoil. Hopi, hopi.

Kaisan piirakkapohja

Kaisa ol meijä isän täti. Mää muista häne luanas viarailuist pesty rusina. Ja semse, et hän rookas leikat paffitopeloist syrjä mukulil piirtämist varte. Ain o paffinpaloi, mihe sai vahaliiruil tehr tairettas. Ja hän paist meil nokkosplätei. Ne ol melkke yht hyvi ko iso-mummu keittämä ohrankryynvelli siin naapuris. Söi mää häne pihasas myäs kärpässiänt, olin semne saappavarremittane. Mut ei siin onneks käyn sen kummemmi. Mää pääsin kuulemma taksikyytil lasarettihi ja täsä erelles olla.

Tämä piirakkapohja o Kaisalt perintön siirtynny ny sit jo pari polvi alaspäi. Ja hyvä perintö onki, käy nii rapantelil ko omenillekki ja marjoil kans. Oma mau mukka voi lisät taikina joukko mausteks fanilia taik kaneli taik vaik inkifääri taik jättä lissämät, hyvin toimi iha semmosenaski.

1 muna

3 dl sokeri

3,5 kerma-maitto

6 dl vehnjauhoi

3 tl leivinjauhet

100 g voit, sulatettunas

pääl rapanteli, omeni, marjoi tai jotta

Kaik aine sekoteta, mää en tätäkä vatka, sekottele vaa. Jauho ja leivinjauhe mää sekottele ens keskenäs, sit vast muitten kans sekasi. Kerma-maittoho käy yhtäläi vispi- ko ruakakermaki, mitä ny sattu kaapis olema. Paisteta 200 astes noin 20 minuutti. Täst tule hyvinki uunipellilline, mää tykkä tehr vähä paksumppan, ni laita hiuka piänemppä vuakkaha. Siin kannatta sit vähä tsekkail tota paistoaika, etei jää keskelt raakaks. Rapanteli mää silppusi jo vähä aikasemmin ja laitoi makeutuma siirapin kans. Yhtläi voi käyttä iha tavallist sokeri. Sillai et sokeri sula ja rapanteleist alka mehu irrot.

Mää tiärä, et me olla siskon kans näist rapantelileipomuksist jo tääl vauhkot usemma kertta, mut koskas sitä sit oliska paremp vauhkot ko ny. Ny ova rapanteli parhaimmillas. Seuraavaks mää meinanki etti tämän kaure uure resepti kokeiltavaks :)

Mekko nro 1

Mekko nro 1 o VALMIS! Ja varmaste teen viäl toisenki. Kohtuullise vähil ponnisteluil mää sen kahres ehtos sai aikaseks. Piänt haparointti ol tiättyki. Kankast mää osti miälestän vaan hiuka enemmä ko ohjes sanotti, mut ilmeisest kankka leveys ol sit eri ko ohjes. Jämist tule viäl ainaki yks kesäkassi ja hyväs lykys viäl pehmokoiraki taik tyyny taik jotta semst. Mekokappalie leikkamises ol kans hiuka hakemist. Mää oikke hunteerasi, et saa varmaste rairar kohralles ja kui käviki, et etukappalas ol pystyraira ja ensmäses takakappalas vaakaraira. Onneks kankast sit ol reiluste ja mää sai heti toisel yrittämäl leikatuks pystyraitase takakappalanki. Ompelus ei tarvin purkka ko kaks kertta, siin rupes sit jo olema taas homma paremmi hankas. Mää tykkä et siit tul kiva. Lelli-neiti juur ja juur suastus sitä sovittama, hyvä toristuksen palkaks saat tamagotchi ol huamattava pali kiinnostavamp. Nyy sit orotella et tulis mekkokeli ja päästäis rantsul päivä paistattelema ja varppaias liottelema.

Iha pönttö!

Mukulil viimene koulupäivä enne loma. Teini-ikäne o tyytyväine ja hyväl miälel jää lomal. Syksyl si yläkouluhu ja hyväl miälel sinnekki. Mut voi meijä Lelli-neitti. Täl viikol o varmistunnu, et heijä ihana ope ei ole enä syksyl heijä kansas. Lelli itkettä. Hänt pelotta, et jos uus ope onki iha tyhmä. Hän ei meina men enä lainka kouluhu. Munt potuttaa ja suututta ja sit sitä yhtlai, mitä ei sivistynny ihmine kirjot blogihis. Eik perhana kettä muut voinu siirttä tekemä niit äitiyslomi sin toisse toimipisteesse! Ei siin pali aut lapsel selittä, et kyl se uuski ope varmaste o iha kiva. Ja millai mää semse voi luvat? Voi se uus ol iha pönttöki.

No ihanal opel löyrys kumminki kiitoslahjaks kulunest lukuvuarest söpö linnunpönttö. Hän o ansioitunneest innostannu mukuli luannontiaro saloihi, erityisesti tirpussi. Yritä ol huame koulus parkumat.