Maailman paras ehtopala

Pitkäst aikka pääs taas puuhasteluma. Taloyhtiös maalata talkkoil ulkoseinie alaossi ja sitä varte jokane ol velvollinen enne maalamist kaivama seinäviarukses tyhjäks. Meil se tarkot etuove piäles oleva kivetykse kirvottamist muutamal rivi. Mukko alkkuhu päästi, ni päätetti purkka koko hoito. Se ol epätasane ja kivie välist tunki kamali voikukaroikoi ja muit paskruahoi. Tänäpe sit pinotti kive kassaha ja kaivetti vanha pohjamuavi poies. Vanha hiaka tasotetti ja seuraavaks tars men hakema uut suajakankast, kärrätä muutama kärryllinen hiakka pääl ja latto kive takas. Kyl me vähä sitäki miätitti, et olis haet uure kive, mut mihe nua vanha sit olis roudat? Ja ko pääsääntösest siin kohral säilytetä Hani mönkijä ja Lelli fillari, ni välttävä nua vanha kivekki oikke hyvi. Ja taas säästetti.

Ehtopalaks tehti porukal vanilijajätski ja mansikkajätski ja paistetti plätei. Komeuren kruunas tuare mansika ja siirappi. Maailman paras ehtopala.

Kyl ny jaksa nukku aamu saak, öitä.

Tyttöje jutui

Lellin kans käytti tänäpe kampajal. Taik häne tukkas leikatti, mää vaa vei hänt. Hän o ny löytän elämäs ensämäse kampaja. Mää tarkota siis semmost oikkia kampajasuhret. Semmost, et sit ko jostais syyst joutu vasten tahtoas kampaja vahettama, ni o hetke iha hukas. Ja mää tykkä et Sandra sai Lellin kuantalost esil taas erinomase siävän neitokaise. Ny näkyvä uure korvikse hyvi, ja silmä, nekki ol jo etutukan takan iha piilos. Tämä samaine Sandra teke ensmäsel kerral Lellihi syvä vaikutukse, ko se laitoi tukkaha semmost rapiseva - hiuslakka - Lelli halua ison kampajaks.

Samal reissul me käytti ostamas mekkokankast. Mää tilasi joku aika sit ittellen tomse ompeluohjekirjan ko Mekkoni mun. Siin o mekko-ohjei ja muitakki tyttöje jutui. Kankkai o kahtlai sortti ja niist olis ny tarkotus saar aikaseks sit rantamekko. Haltternekki. Ennen ko kirja tul, mää oli satarosenttise itsevarma, et sit mää vaa surauttele mekkoi iha tost noi vaa. Sit ko kirja tul, ni tunnus, et kyl mää varma noil ohjel voisin vaik jopa onnistu. Ny ko nua kankka ova tosa orottamas, ni vähä jo alka epäilys hiippi miälehe, et jos vaik mekost tuleki vaa jottai hernepussei ja korvattomi pehmokoiri.. Mut ei pirä lannistu. Mää kokko kaike rohkeuten ja ruppe mekontekkoho. Heti ko mää ole ens saan tehty noit tämän keväise opiskeluhomma valmiks. Mekko o sit vähä niinko palkaks.

Yrtei

Tänäpä ol Annalas Hyätykasviyhristykse taimitori. Mentti tyäkaveri kans kattelema, mitä olis tarjol. Ja pali siäl kaikenäköst oliki. Mää olisi halunnu semse enkeli-pelakuu, mut niit ei ollu. Toise tyäkaveri pyysivä tuama basilikoi ja loppujelopuks mun kassistan löyrys timjami ja kol basilika, yks ittel ja kaks toisil. Sit syätti viäl hyvä pulla ja nautiskeltti lämmiäst kesäpäiväst. Oikken kiva torsta-ehtopäivä!

Yrtei ittel ja muil

Farelmataivas

Jos eiline vaniliajätski ol hyvä - taik tarsko muuten sannokki fanilia, kotei tua vanilia oikke ny tunnu luantevalt - ni tämänpäeväne farelma on viäl pali paremppa. Ilta-aurinkos, terassil, hennoste suklarouhel hunnutettun nautittun vois sanno, et taivaallise hyvä. Tämä o melkke sorpettimaist, täsä on pakastefarelmi suurin osa, mausten sitä omatekemä faniliasokeri, maito ja ruakakerma. Kyl yksinkertane o kaunist. Ja tua väriki nii herkulline. Nii ja sanoink mää jo, et torella hyvä makust!

Jätski kesäl!

Kesän kunniaks meil hankitti jätksikone. Hani o siit aika hauska, et jos hänel alka puhel, et o it vähä miättinny, et mitä jos vaik, ni hän usse sit jo toteutta. Orottelu ei ol häne lajis. Eikä pirä ny ymmärttä, et mää hänt jotenki kiaroste verättäisi, ei mittä semmost, hän ny vaa on semne :) Jätskikone o yks tämmöne hankinta. Tänäpe testatti iha tuan laitte mukan tullut vaniliajätskiohje, sitä kermasemppa. Ja ol hyvä. Mukula tykkäs. Mää tykkäsi. Hanil jemmatti annos pakastimehe, et saa hänki maista sit ko tule kottihi. Nyt tarvitte sit testail eri ohjei ja opetel tekemä ne töttörökki ite. Mutko ei meil ol vohvelirautta...

Jätskin tekemisest jäänny vaniliatankopätkä mää tuuppasi sokerpurkkihi, omatekemä vaniliasokeri. Mut kyl tenny tomse tiäsitteki tiätty.

 

Mukavist mukavint kesä alkku kaikil herkkusuil!

Ny onnistus!

Rahka-rapanteli-muffinssi

Mää sai vihro viime rahkamuffinssi onnistuma. Ole harjotel ja kokeil mont kertta ennenki ja ain ova jääne jotenki kliteiks (suamennost kaippavil voin kertto, et se o kuahkia vastakohta). Ja ko siskol nämä onnistuva ain. Tänäpä mää pääti koitta viäl kerra. Jääkaapis ol iha omast pihast noukitui rapantelei ja kaupast mää hai vanilijarahka. Mää oli analysoinu, et syit klitiks jäämisse ova voine ol liika/liia vähäne sekottamine ja liia haalia uuni (se o hiuka vanha). Ny mää sit sekotteli hualellisest, muten vatkan. Mää laiti uuni hiuka kuumemmal, ko ohjees ja paistoi hiuka kauemmi. Ja ny ova kuahkioi! Muutama mää taira viär tyäkavereil, he ko ova urhiast syäne niit erellisiäkki. Mut suurimma osa mää syä iha itte!

Pop

Tunturi Pop vm-83

Palosaare aita nurkast löyrysis äiti vanha pyärä josta kahreksakyment-luvu alkuvuasilt. Hiuka saippuavet, vähä ketjuöljy ja uure kummit, ja siin o mul täysi toimiva menopeli. Satulapääline (ohje Paula Kristiinalt) o iha nätitykse vuaks. Viäl tartte hakke lailine lukko, etei kukka nyysi mu hiano fillari, ja kuskil kypärä. Ja sit eiko menoks.

Kesäkanarojekti II

Helalomal on rakennet taas kanala kesäkanoi varte. Eilä piänes sattes, tänäpe ajottaises kaatosattes. Tul välil rakkeitaki. Mut mitäs piänist, ei piänekkä meist. Heit onki ny tulos neli kana ja vaa yks kukko. Toine kukoist ol ruvennu ikäväks alamittasil ja muuttan sit johonki misä hänest ei ol vaara kenellekkä. Ulkohäkki o ove vail valmis ja talli seinähä tehti kana mentävä reikä. Rappuse sin viäl tarvita, vaik taitaisiva he päästä iha hyppämälläkki se muutama kymmene sentti.

Sare tek kanahäki pohjast kamala mutavelli ja siihe tarvitti muutenki vähä jotta tasotust. Eteivä men kanapara nokalles viistol pohjal. Nii me sit annetti Teini-ikäsel leka ja lupa hajotta vanha hiakkalaatikko. Lelli-neiti ol jo aikasemmi päiväl muuttan hiakkalelujes kans kuusealusmajaha, et sopi sit hänelleki tämmöne tuhotyä. Ja yhteistuumi he sen hiaka sin häkin pohjal lapioittiva. Ja ko siin vaihees sit jo paisto komia ehtoaurinko, ni kasatti heil tramppa. Vähä niinko palkaks aherruksest. He olisiva ilmeisest huallinne myäs iha puhrast käteist. Volttitairo testatti ensmäiseks ja oliva tallel kummallakki.

Ehtojälkkäriks saatti suve ensmäne rapantelipiirakka. Pääl iso loraus vanilijasoosi. Kyl ny tule hyvä uni.

Pyäräillään, pyäräillään

Helatorsta o viätet pihal pikkasest vesisattest hualimat. O nikkaroittu ja pyäräiltty ja rillat. O koot kaatiskuarma ja huallet skootteri ja ruaholeikkuri. Ja lämmitet sauna, testat sualasaippua ja syätty suven ensmäse uure peruna. Sisäl tultti saunan kaut sillai, et keretti peli kattoma. Tosa sit, samal ko jännitetti kui lätkäs käy, mää tartui koukkuhu ja virkkasi pyäräsatulaha suajukse. Äit ol tämmöse yhren jo tehn ja Lotta kans, ni kai munki sit pit. Siihe o teht ens tommossi afrikkalaissi kukkassi ja sit iha vaa tavallist pylväikkö reunaha. Kumminauha viäl puuttu, mut kävin kumminki  mallamas, et o oikkia kokone. On kuasiltaski juur sopeva tommosehe frouvapyärähä.

Omast maast

Pitkäst aikka Palosaares. Sialunrauhaa. Tääl lounas o kevät eremmäl, en meinan lainka tajut kui pali kaikke kukkiva äiten penkeis jo onka. Liian pitkä väli erellisest kerrast selvästenki. Äitel o kesäkurpitsa- ja tomatintaime jo komian kokkossi, yrtintaimekki hyväl alul (mun yrtintaimen taisiva hiuka palelttu ko unhottusiva yhreks yäks ulos..). Ja rapanteli! Hänest sais jo. Ah. Tarvitteeki kaivel esil rapantelipiirakkaohjei. Testatui  o usemma ja erinomaseks havaitui ainaki muutama. Ja kyl joka kesä tartte joku uuski ohje testat. Äske me käytti viäl jyrsimäs perunmaa ja istuttamas peruna. Siält ei ol kuva, ko siäl on  seura pitämäs ni helvatust hyttyssi, etei sin viittin jäär mittä ihastelema. Ihastella sit niit pottussi ko siält suvel nosteta.

 

Ohi o, tält erä

Juhlahumust o selvit ja viäl iha hyvis sialu- ja ruumivoimis. Piäni viarai, taik ei ny nii kovi piäniäkkä enä, ol 12. Ohjelmas ol sisätilapiknikki sambarytmei ja Robini kuunnelles. Kakku ol kasattu ronitseist ja Lelli ol selväste aika otet, ko kaik hänel lauloiva ja taputtiva ko hän puhals kynttilä. Jokane sai koristel ittelles oma pussuka, mihe sit jemmatti vähä nami viäl kotimatkallekki. Lelli maalas viarail kasvomaalauksi ja lopueres he hoitiva it oma viihryttämises, kiljumises ja riakkumises. Viimese varti meijä Lelli otti homma täysi halttuhus. Ens hän kysel leikki-ireo. Sit hän äänestytti, et mitä mennä ja sen jälkke hän ohjeisti koko poruka leikkimä. Ja kaik osallistusiva. Vaure mää sano, ei olis onnistunnu ittelt.

Täsä muutama tämmöne iryllinen ennen-kuva. Torellisuures ei siis torellakka pysyn tommosen. Ei eres viit minutti... mut kyl mar niil iha hauska ol. Ei kukka ainaka parkunnu.

Eväi kisasturioihi

Tämmössi leipomuksi o tänäpe valmistunnu kisakatsomoeväiks. Niit nautita tänäpe ja huame, et jakseta hurrat ja hihku ko leijona pelava lätkä.

Jamie Oliveri juusto-rucola-foccacia

Kinkku-feta-tomaatti-yrttipiirakka vähä niinko omast pääst

Kahreksa vuatias, jo!

Meijä Lelli-neiti o tänäpe kahreksavuatiaine. Onnittelu meijä isol piänel likal! Mää hänt tänäpe katteli ja iha yht ihana hän o ko syntyissäski. Vahvaluantone ja kaunis. Ja kasva ko ruahonkorsi. Ystävä toi hänel kukkassi. Poika kenen kans hee ova reilu vuare ikkäsest saak käynne päiväkori ja temppukoulu samaha aikkaha ja nyy ova koulussakki samal luakal. Kui sulost voi ollakka! Tänäpe juhlita! Huamen juhlita! Elämä o yht juhla!

Kauni kukkase sai tänäpe myäs äiti. Hyvä äitienpäivä kans kaikil!

Perjanta o karkkipäivä

Perjanta o meijä perhes karkkipäivä. Se ei tarkota sitä, et vaa perjantaisi syäräis karkki, vaa sitä, et perjantaisi varmaste syärä karkki. Ny o kumminki semmone tilanne, et mää kyl osti karkki kaupast, iha reilustenki, mutko sitä ei saa ennenko sunnunta. Juhlis. Kamala karkihimo. Mut mää pirättäyry. Kerranki. Tuska helpotta hiuka joskus kakukortisteeks säästety mansikkanyäri, ei kokonas, mut hiuka ;)

Lavendula, vihroinki!

Elämä o täyn ketjureaktioi. Mää ole muutama suve jo suunnitellu laventeli hankkimist toho pihal, mut en ol saan aikaseks. Enkä mää tänäpe eres muistan, et mää semmost olsin eres ikä suunnitellu. Mää tulin kottihi ja söi. Katteli ikkunoi ja miätein, et ko tulis joku ko noiki pesis. Ei tullu. Yriti värvät Lelli-neiti kavereines pesemä. Ens lupasiva, mut sit lipesivä karkku. Pesin sit itte, mut vaa alakerrast, ei makkiaa mahan täyrelt :P Pesin oikke verhokki. Ja vaik mää en juurika verhoi vaihtel, kotei mul juurika ol mitä vaihrel, ni kui nyy sit näyttiväkki ne vanha verho jotenki nii kovi synkilt ja talvisilt. Mitä mittä, mää lährin verhokaupoil. Kaupas pikkukaveri kuskas kaht laventeli käyryisäs ja mää muisti, ja ostin yhren ittellekki. Löysin mää verhokki, mut niit ripustella sit vast huamenis, taik joskus täsä  ko keretä..

Älä tul paha kakku, tul paree kakku..

.. taik pikemminki paree tul hyvä kakku! Viikko o kiivastahtine ja viikoloppun juhlita, ni kakkupohja pit tekki jo ny valmiks. Se o ain paree, jos se kerkki päivän pari olema enneko täytetä. Eikä tommone sokerkakkupohja men miksikä vaik olis muutama päivä pitemppänki. Iha paras kakkupohjaohje olis täsä:

4 muna

3 dl sokeri

1 dl kiahuva vet

3dl vehnjauhoi

1 tl leivinjauhet

vanilijasokeri kropaus

1. Voirella kakkuvuaka ja pistetä uuni lämppemä 175 asteessehe

2. Muna ja sokeri, myäs vanilijasokeri, vatkata vaahroks.

3. Lisätä kiahuva vesi ja vatkata hetki lissä.

4. Vehnjauho ja leivinjauhe sekoteta keskenäs (tiätyste ova täsä vaihees jo valminas) ja lisätä muna-soker-vesi-vaahtoho. Ei vatkat enä, sekoteta vaa.

5. Kipata taikina vuakkaha ja lykätä uunihi öpauttiaralla tunniks.

Mää tee usseimmite tämä pualtoistkertasen, ni riittä sit vähä isommalleki porukal. Ny sit vaa viäl tars päättä ne välykse, pääline o jo valit ja koristeekki suunnitelt. Viäl hetki uunis. Oi ko leipomisest tule hyvä tuaksu!

Ruukutte tuunaust

Varasto siivotes tul kaivettu esil kaik saviruuku orottama kesä istutuksi. Jos vaik tulis istutetuks monttaalai eri  sortti, ni ruukui pit hiuka tuunat. Mää maalasi niihi liitutaulumaalil tommose tekstinpaika. Et jos vaik ei muuto tunnist, mitä o mihinki istuttan. Ja iha vaa nätitykseks kans.

Sää oot tosi hyvä haravoimaan!

Siis mää oon. Pihatalkkois me haravoitti naapuri pikkuflikkojen kans. Sit he kirmasiva kantama kaadetu puu oksi roskalaval ja sen jälkke juama limppari ja sit viäl vähä keinuma ja vessassaki tart käyr, ko ol nii pali juattu limppari. Sit he, kaks kirkassilmä, tuliva takas, katteliva et mää oli erenny aika mont metri nurmikko ja totesiva et "Sää oot tosi hyvä haravoimaan!" Kyl lämmit, herttassi ipanoi :)

Sit ko mää oli oma osuuten yhteisse pihahoittoho kantan, mää jatkoi samal höökäl oma pihaplänti putsamist. Haravoitti, istuti orvokei, ripusti amppeli orottama huamenis hankittava muratti, harjasi terassi ja järjesteli tila uurel yrttilaval. Omenpuu juurelt löyrys ensmäse narsissi. Noist viimesist en tiär nime, mut hekki ova oikke röyhättäne, ko leikatti syksyl aitapuska matalaks poies heit varjostamast.

Oi ihana toukokuu!

Melkke valmis

Tänäpe o eristynny yks uhkavaste ikuisuusprojektilt vaikuttannu homma Villa Klaara pihal. Mää ole reunustan kukkapenkki betonikiveil sillai, et ruaholekkuril voisis aja reunukse päält. Olis helposte siisti. No, rojekti alko viime kesän syyspualel ja nyy mää vihroi sai jatketuks. Samal tul perattu penkist vuahenputke, jualavehnä, nokkost ja juhannusruussu, taas kerra. Ja hianoste meniki, kunnes kive loppusiva. Eikä jääny monestakka vajaaks, ehkä viirel olis saanu iha valmiiks. Mut ens kerral sit, taik seuraaval...

Vähä o vino, mut toimii.

Terveissi Londonist!

Me käytti Hani ja Teini-ikäse kans kevätreisul Londonis. Kol päivä kolutti kylil, shoppailtti ja tuijoteltti nähtävyyksi. Mää oli etukätte ajatellu, et sit me käyrä museois ja kattomas joku musikaali, mut semse ajatukse heivatti menemä jo ekan päivän. Tai no, kyl me käytti Brittish Museumis. Nimeoma käytti, ei tullu Teini-ikäsel mittä ahaelämyksi tai puhjen loputon tiaronhalu muinaisist ajoist. Ei vaik noka eres ol ihka aito muumio. Ei, hän ol sitä miält, et ei voi ol aito.. Luannontiäteellissehe museoho me meinatti men kans. Jonotetti oikke kahte eri kertta, mut siin jonos, vesisattes, molemmil kerroin ussemma sata ihmist jonos meit erel, luavutti sit siitäkki. Teini-ikäne ei voinu millä ymmärttä et kukka ikä jonotais museoho.

Shoppailu ja nähtävyyksie lomas huilatti kahvilois ja pubeis haukkapalal. Josei olis ollu nii satteist, ollais varma istuskelttu puistois ja syätty eväi. Puistoi o Londonis iha kivaste. Kevät ol jo pitkäl, tulppaani ja sireeni oliva täyres kukasas ja puissaki iso lehre. Kuningattarellakki o pihallas oikke komia istutukse ja hän ol kotonakki, mut ei tullu palkonkil heiluttelema. Tais ol kello viiren teel. Big Ben siin juur kläppäs severra, ko siäl airan takan kurkitti. Ja hyvi kaupoi me tehti. Teini-ikäne löys harttaste etityi snapback-lippalakei ja mää pääsi Desiguali liikkeesse takkikaupoil. Kyl oltti tyytyväissi molemma.

Ihan kaiken paras paikka tais kumminki kaikkie miälest ol London Dungeon. Siäl ol rotti, rutto ja Londoni palo, ol kiruttaja ja tuamioistuin, ol Trators Gate ja noitarovio, Jack The Ripper ja Sweeney Todd. Hauskaste esitetyi kauheuksi, suasittelemme. Harmi kotei siäl saan otta kuvi, olsin niin ikuistannu sen ko Hani ol kiruttajan mallinukken kiäliruuvil ja ruumiskoukul. Ja kyl hän sit tuamiollekki jourus, mut vapautetti. Onneks.

Kaiken kaikkias kiva reissu!