Tämä tyä alotetti heinäkuus. Lomal. Ens pesti kasa vanhoi farkui, piäneks jäännei, pois muarist jäänei, rikkeimi. Sit reveltti farkutrumpu soiroiks. Tähä men viiret aikuste farku. Vaa. Alualkaje mää meinasi, et farkuist tule matta. Mää oli nähn Parola asema -bloginpitäjä kirjas semse kiva farkkumato. En tiä mikä nois matois o, mut ne jotenki munt viähättävä. Nykki, taik pikemminki erelles, o tyän al vuarevaihtees alotet mattavirkkaus (se etene viäl hittammi ko tämä farkkutyä!). Matka varrel mattairea alko hiipuma, sen olis tartten ol joko viäl pali suuremp taik sit eri malline taik iha pikkane. Suuremppa en olis kyl pystynnyt eres ompelema, täsäki sai hikipääs survo, et sai keskikohra jotenki poljettu lävitte. Välil miätitti sänkynpäätykski, mut siihenkä eivä mita olle iha kohrillas. Nii et peitto siit sit tul. Torkkupeitto. Kaapinperält kaivetti Teinaril pikkupoikan teht silkkisesamettinepäiväpeitto, mikä seki ol vähä väärän mittane nykyissi sänkyihi, ja siit saatti peito toinen puali. Vakipaikka sohvan kulmalt o löytynny ja aika mone torkukki hänehe kääriytyneenäs o jo otet.
Nii, et moro ny, näilt osi!
