Loistotekele

Kaikenäköst ko teke, ain väli onnistu tekemä jotta erinomast. Täl kertta mää virkkasi/kuroin iha ittel meko. Tunika siit niinko pit, mut vähä men mitta pitkäks. Varsinais ohjet tähä ei ollu, mut inspiraatio ja kuvallise malli mää näin täält. Mainio blogi kaikin puolin tua WMSoma Koppa, kui voiki ol ihmisel ireoi. Mul ei ollu mohairi, vaa tommost ruskiankirjava Metso-lankka. Tul vähä tuhrimp versio ja ihanko teht jouluviatto varte. Täsä mekosan mää ole koko viiko raahustan, ei kirist, eikä purist, juur sopiva lämmi ja käy hyvi kaikenäköste villasukkie, reinoje ja töppösten kans. Tekemisse men jotakuinki kuukauren päivät, virkkausosuus ol kyl hyvinki noppia, pelkki pylväi vaa tommotteet suarakaitte muatose pala etu- ja takakappaleiks. Ja ko muu mekkohon nua pylväsrivi tuliva pystöpäi, ni mää virkkasi sit hiakki suoraa sivusaumoist alkae, ni säästyi kahrelt ommeltavat saumalt. Lopuks resoril hiasuut ja helma ja loppujelopuks kiinttiöil silmukoil pääntiäreuna. Kutomine ol niiiiiiin hirast, et mää meinasi jo luavutta. Mut mekko tul sit kumminki valmiiks jouluks, ko joulualuses ol niin ruhtinaallisest vapapäivi. Ja niinko ol alunperi ollu tarkotuski.

 

Moi!

Ja täsä viäl pari joulutunnelma. Alka ol vuasi lopuillas, iha hyvä vuas, ei siin mittä.

Siivouslaulu

Lelli-neiti reenaa orkesterin esiintymist varte. Kaiken kaunein kappale o Siivouslaulu. Siivouslaulu, voi jessus. Mut se juur, se o hiuka surumiälinen ja niinko Lelli sano, semne kiamuraine. Mää kyl tykkäissi, et olis ain siisti ja nätti, mut itte siivomine saa mun iha raivon parttaal. Siin o vähä vaikkia välil ol.

Emmää varsinaisest joulun kans ol mitenkä tuskaillu. Vähä jotta olen tehnykki, paketei ja sinappi ja kauppaklapui. Mut siltiki o vähä semne höntti fiilis, et jottan olis enemmä tarvinnu. En tiä mitä. Jotta. Kuusiki me Lellin kans jo koristeltti ja aseteltti tontu rivihi. Lelli meinas, et mun tars vähä höllät ja antta laitta tontu jotenki muutenki ko ain vaa rivihi, mut siähe mää en oikken pysty. Niinko en siähenkä, etei kuuses olis valoi.. mukulan mää nosti kuusen parvekkeel, kotei valo toiminu ja kaupa oliva jo kii, eikä uussi valoi enää saan haetuks. Eikä sitä siält sit kenenkä parantunnu hakki takaska. Vähä vaikkia o täsäki kohre ain välil ol.

Leipomine kuuluu kans jouluhu. Martta jatkakko unias, mut saaristolaisleippä ja munffinssei ny kumminki o saan aikaseks. Kuvas on kaks satsi muffinssei. Vapaaste saa arvat kumma ova olle aavistukse liian kaua uunis. Vähä sama ko töis tänäpe istuin puhelin käres ja miätein, et mitä mää meinasi ja sit ko mää muisti, et mun pit soitta, ni hetki men viäl kelates, et kenel. Ei mittä loman/unen tarvet olis, häh?

Bloginätityst

Meilläpä on uus banneri ja tausta, kiitos Mimmiskäinen! Jospa sitä vaik taas vähä taajemppaa tulis kirjotellukski, ei ikä tiä ;)

Ihanata sunnuntapäivää!

Pöhnäkakui ja rommirusinamuffinssei

Martta muus o hiuka pois ittistäs, ei meina oikken kaikiajoi pyssy eres iha hereil. Läsnäolost ja osallistumisest ny puhumattakka. Kyl hän yrittä. Eikä ol mittä hättä, vaik makkais lopunki erest. Tänäp ei häne luantos kumminka ant peräks heittä viimest käyttöpäivääs käyvi käypässi leipomisvärkei roskihi ja pakko ol ruvet. Hupaisa liene, et noi niinko kokonas alkoholittoma marta leipomukse päärysivä sit olema pöhnäkakkui (oikkalt nimeltäs punaviinisuklaakakku, ohje Kauhaa ja rakkautta -blogist) ja rommirusinamuffinssei (oikkalt nimeltäs rommirusinamuffinssit, ohje Valiolt).

Nämä ova muun, taik siis marta, iha lempileivonnaissi. Käyvä hyvi tähä joulualusaikkaha. Maultas. Noist meijä kuusi-, piparipoika- ja lumiukkomuateist mää en ol varma, ehkä ne sopisiva johonki muuhu makumaailmaha paremmi? Mut kotei niit ol viäl kerttakan tullu käytetyks, ni käytetti nyy sit kumminki. Hyvi vuaki muute, ei siin mittä. Enkä mää noit viäl syän, enkä antan martallekka, etei men överiks tuan syämisen kans. Hänel nii helpost pakka lipsahtama ylesyämisen pualel. Nämä eivä meil juur muil kauppatas tee, tarvitte orotta et tule viarai. Nii, et sopi tul, jos tuntu silt.

Granaattiomena ova ny ilmeiseste jotenki parhaimmillas. Vai? No hyvi ova kumminki ja jotenki nii kamalan kaunei nua helme. Mää muistele, et joskus mukulannakki olsin granaattiomena saan maista, sillo en nii välittän. Oliva kirppiöi. Tais ol jonku jostai reisust tuama tuliainen. Sen mää muista et mummula köökis sitä maisteltti. No ol mist hyvännäs, ni ny olen kumminki uuresta heijä olemasolos oikke tajunnu ja kui hyvi ovakki vaik iha vaa turkkilaise jukurtin kans taik salaatikoristeen.

Keksi purkist

Aikasemmi mää jaoin tääl välipalakakkusohje, mikä ol muunnelma täsä olevast keksiohjest. Ens ol tarkotus iha vaa tehr niit keksei, mut siin värkei kootesan silmi osus tua purkki. Klasipurkki, mikä ol ko tehty tommose keksiainespurki testamist varte. Tämäkä ei ol mikkä uus taik omaperäne irea, ei ol vaa aiemmin tullu tehryks. No mitä mää sit opein? No ainakki sen, et purkki vois ol soukemp, ni nekki aine tekisivä oma raitas, mitä ei ol niin pali. Siin se oikkiastas oliki. Nii, ja toho ohjessehe riitäis piänempiki astia. Et ei mittä ruudinkeksimist varsnaisest vaarittu. Mut tulipaha kokeilluks.

Kekseihi (cookies noi niinko paremmalt nimeltäs, mukko täsä muutenki koiteta ol nii äirinkiälestäs tärkkiännäs, ni puhuta sit kekseist) tule

125 g voit

1,5 dl sokeri

1,5 dl fariinisokeri

1 muna

1/4 tl suala

1,5 tl vanilijasokeri

3 dl vehnjauhoi

1/2 rkl soora

2-3 dl kaurahiutalei

suklaat, pähkini, rusini, mysli - mitä vaa, tämänpäiväsis ol valkosuklat ja saksanpähkini

Voin mää pehmitä mikros, lopuerest sit vaa kaik sekasi keskenäs. Täst määräs tule unkefäär kaks pellillist, koon voi it valit, joko 16 piänt taik vaik 4 aika helvata suurt. Mää paistoi vaa yhren pellillise, piäni, ja pisti lopu taikinast pakkasehe paris pikkases pötkös. Paisteta siält sit taas aikanas. Ensi viikol. Taik huame. Ei ikä tiä.

Sokerina pohjal, eheh.

I - II - III

Kaks ehtoot. Viikko kylläkki niitte välis. Mää ja muun yhre illa juttun. Vanttuu ensmäisen ehton ja pipa toisen. Lelli lupas huame pistä päälles.

Kutomist olis tarkotus jatka viäläkki hiuka, mut ny tarttee ens fundeerat et mihe ireaha tartuis.

Risuhommi

Kyl maal o mukava. Ainekse saa omast pihast (ja Äiten tyäkalupakist). Vinkei ja ispiraatio saa sukulaisilt. Tänäpe kootti nippu koivurisui, köljätti rautlankka ja vähä nauhoi tykätarppeiks ja tehti yks tähti, yks suur syrän ja yks piäneve syrän. Tähti sai kaverikses pikkase valo ja häne ripustetti rillikatoksehe. Suure syrämme Äit ripust ulko-ovehes ja piänemmä mää viän kotti. Ulko-ovel varma pääty seki. Ny sit ei muut ko joku koivu nuri, et saara tuarei risui ja voira veivat näit vähä lissä.

Löysä käsiala

Kyl mää ole sitä enneki eppäil, mut nyy se viimestäs vahvistus. Mul o löysä käsiala. Jaa, mist mää tiärän. No siit, ko mää pitkäst aikka kutosi ja tein pipa. Ihana hentuseroosa pitsipipa. Ikä o pitsineulettaka ennen kuton. Ja sit siit onnettomast tul liia suur. Se valaat silmil valla. Ei auttan ko otta pykälä piänemmä puiko ja alotta alust. Onneks ol lankka jäljel, onneks se ensmäinenki pipa löys uuren omistaja, onneks ol piänemmä puiko omast takka ja suurimmaks onneks pitsineule ol severra helppo ja mukava tehr, et iha mialuusten rupesi uurestas veivama. Toisel yrittämäl pipast tul juur sopeva. Ja ko lankka sittenkin viäl ol, kuroin viäl tumpukki.

Pipa ohje löyty täält. Koon sopimattomuuttehe saatoi tiätyste vaikutta seki, et lanka ol iha eri ko ohjes. Mut kylläkki sama vahvust ja nelosen puikoil mää ensin tein. Numeron kaks veivasi 3,75 puikoil. Tumpu mää meinasi ens tehr tost pipaohjest löytyväl ohjel, mut ilman tommossi taittuvarssi. Noh, mää rupesi. Ja ko mää oli saan resori kurotuks, huamasin, etei siin ohjes kerrota peukalon tekemisest muut, ko et siin vaihes ko ollan peukalon kohral, oteta silmuikoi taltte ja kaike lisäks niin pali, etei puikolline olis eres iha riittän. Onneks toppasin siin kohta ja rupesi epäilemä, et täsä on ny jotta. Ei muut ko ettimä perustumppuohjet ja hyvä löyryski, täält. Siin kerrota seikkaperäseste kui tehrä peukalokiila. Ja tiätyste kaik muukki tumpuosa. Sopi kokeil kene vaa. Samal ko mää jo muutenki lipesi ensmäisest ohjest, mää pääti muutta mallinki iha omast pääst ja kuroin tumpun päälise samal pitsineuleel ko pipaki. Ai et mää olinki taas ittiin tyytyväin ;)

Ja ko kerra pipojakki tein kaks, ni kyl mar tumppujakki sit kans kaks pit ;)

Syysruusussi

Meijän pihas kukki viäl ruusu, pikkassi hentussi kellassi knupui o aukkemas viäl muutama. Me saatti ruusu tuliaisiks pari viikko sit ja tuikatti maahan, ko meinatti, et siäl se parhaite viihty. Ja hyvin tuntu viihtyvä. Saa nähr kui talvehti.

Lissä syysruusui mää värkkäsi vaahteralehrist. Niit o piha väärälläs ja niist tule miäle haravoittemistarppe lisäks pari vuoat sit lehrest ponkattu ruusuohje. Parahaite näihi käyvä aika tuare puronne vaahteralehre, miäleläs voiva ol vaik vähän tomssi kostioi. Lehret oteta vars irti, taiteta kahti ja kiarutella rullal. Yhtehe ruusuuhu mene kolm vaahteralehte, neli, jos lehre ova pikkassi. Lehtirulla kiinnitetä tyvest lankal, mikä lanka vaan käy, tommonen pehmone ei repel niit lehti nii herkäste rik. Näit voi koot mihe vaa, mää kokosi tomsse kukkakorihi. Laitoin pohjal sanomlehte fylliks, et sain ruusu sopival korkeurel koris. Sisäl nämä kuivettuva aika äkki, pihal säilyvä piremppä. Halpa, helppo ja noppia. Jälles.

Kukapa ei?

Kukapa ei olis viime aikoin säilön omeni? Mää ole kumminki. Keittän hillo, linkon mehu ja pakastan lohkossi. Pakkassehe mää laita omena simmottis, et ens ne kuarita, sit lohkota ja sit laiteta katlaha. Katlan pohjal loraus vet, sokeri ja kaneli sekkaha ja sit severra lämmitetä, et soker sula ja kanel sevottu niihi omenlohkoihi tasaseste. Se jälkke sit topelois pakkasse. Talvel mää käytä nämä pääsääntöseste omenpiirakois, osa mää ole syäny semmosennas jukurti joukos.

Tänäp mää pakasti yhre katlallise taas ja täl kertta tein osast heti kakku. Ohje ol Lotta ponkan täält. Mää tein oman tommosse silikoonisse ruusuvuakka, aika nätti minust. Silikoonivuaka ova muutenki muun ehrottomi suasikei. Laillise tiätyste, kyl jokku ova semssiakki, etei niist irtto mikkä. Paitti et mää kyl rookaan nuat silikoonisekki voirel ja jauhotta. Varma o ain varma.

Teepannu al o piänist huapapalloist teht pannualune. Pallo me olla joskus jo muutama vuas sit Lellin kans pyäritelt villast fairiveten kans. Niist tehti sillo jouluköynnöksi ja muutama jäi ylitte. Ylimääräse ova sit tual askarteluvärkei kiarutelle aikas, kunnes yks kerta täsä joku aika sit, ko Lellin kans ruvetti askastelema, ni hoksatti tehr heist teepannualune. Pallo ova iha vaa pumpullankal ommelt ristirasti yhtehe. Ripustimeks pätkä jostai pairast leikattu ripustuslenksu. Niit on kans jokapaikas. Eikä ikä tiä kattoka mihe niit voi käyttä.

Seuraavaks meil keitellänki sit ehtonteet ja syärän omenkakku - suut makiaks!

Koekeittiö: välipalakakkussi

Meil o Lelli-neitil kolm pitkä koulupäivä. Ens koulu ja sit harrastuksi koulul. Koiteta laitta hänel sit aina vähä välipala mukkaha. Kaupa välipalakekseist Lelli suasikki o uuniomena-toffemaku. Muu miälestän ne keksi ova kumminki aika kallei, eiväkkä ne ny mittä kovi merkillise makussiakka ol. Kuivakoi kumminki ja kaikenäkössi lisäainei niissäkki. Niinpä mää pisti koekeittiön pystöhö. Meil o yks hyvä cookieohje, mistä mää lähri muakkama. Mää vähensi rasva ja sokeri ja osan sokerist tilal mää laitoi omenhillo. Männä viikol tehryist fudgepaloist mää silppusi sekkan kaks kappala. Viäl ei päästy iha keksityyppissi välipaloihi, mut tomssi kakkusi niist tul. Fudge rookas hiuka levit pisi pelli. Hani luul niit jauhelihapihveiks. Rasva määrä säätelemäl voisis varma kokeil tota rapeusastet lisät. Paitti ettemmää tiä, onkse tarppe. Makuraatin toiminne mukula meinaa oliva sitä miält, et kelppa. Vaik mialuummi Teinari olis syän niit alkuperässi cookiei, niis o enemmä makku. No on kai.  Lelli lupas otta huamiseks eväks, ni tavote o saavutet. Osan taikinast mää pistin pakkasse semses kelmupötkös, siält voi sit muutama kakkuse paistel joku ehto lissä. Ehkä huame, nuat tänäpe paistetu ova jo vajunne pualehe.. ko mää kerra pyysi koemaistama!

Tähä versiohon tul:

75 g rasva sulatettun

0,5 dl sokeri

0,5 dl fariinisokeri

1 dl omenhillo

1 muna

1/4 tl suala

3 dl vehnjauhoi

1/2 rkl ruakasoora

4 dl ryynei (2 kaura, 1 ohra, 1 ruis)

50 g fudge

Aine sekoteta, kääritä taikina kelmupötköhö ja pistetä hetkeks jääkaappi jähmettymä. Leikata pötköst pualtoist-parisenttissi siivui pellil ja paisteta 190 astees 8-10 minuutti.

Ja jälles: mausteeks voi laitta pähkini, rusini taik muit kuivatui herelmi, suklat, mysli - mitä vaa. Ja ryyni voiva ol pelkkä kaura tai jonkusorti muu miksaus, mitä ny sattu kaapis olema.