Julma valo

Lelli-neitin kans napatti Laura Närhen esikoisalpumi eiliseks matkamusikiks. Pitkäst aikka. Laula loilotetti sitä täyrel antaumuksel koko matka - iha parast äiti-tytär-aikka mää tykkä. Erityise mont kertta otetti ripiitil Julma valo. Ei elämä iha noi raskaalt juur tunnu, mut siin ol kumminki jottan, mikä sopis eilissi fiiliksi ko nappi ottaha. Et jos kumminki viäl laulatta, ni menkkö sit.

..Nyt uneen julma valo sekoittuu
Herään kylmänkalpeaan aamuun
Ylös nousen vaikka jaksais en
Kun muu ei auta
Kun mikään ei auta
Ei auta itku eikä huutokaan
Huhtikuu päin naamaa nauraa
Tää menee toisin kuin luvattiin
Mut laulan menköön niin...

Kyl laulamisel ja musiikil vaa jotenkin o eheyttävä vaikutus. Ei ol nii väli kui hyvi sitä pysy nuatisas taik mimmoset musiikist sitä tykkä. Kuka mistäki. Mukulan mää ole istun äiten pyäräntarakal ja loilottan kirkkal lapseäänelän Hahhahaa, näin sitä saa, viiden pennin hevosella ratsastaata. Vähä vanhempan mukulan mää muista istunneen usse omas huanesan rakentelemas palapelei ja laulelemas iha omakeksimi laului. Ne oliva jostai syyst usse Jeesus-aiheissi.. noh, mut kumminki. Eka luakal koulus kaveri ihmettelivä opettajal, et kui varte mää laula ko mää askartele ja ope vaa sit meinas, et mää varma keskity nii. Itte en ymmärtän ihmetel. Onneks en ainakka lakan.  Muun iha eka semmone hittilempilaulun o ollu Paula Koivuniäme Tummat silmät, ruskea tukka. Se ol laulun yht kaunis ko Armi Aavikkoki, ko häne kruunatti Miss Suameks. Armi ol muu miälestän iha käsittämättömä ihana, mää muista viäläki ko telkkarist sitä kruunajaisseremonia katteli. Näi aikusennas sitä kuulustele mitä millonki, lähinnä autos istuessas. Siäl o hyvä päästel omi sulosoinnui, ei häirit kettä.  Koton rookava munt estel laulamast. Varsinki aamusi ova hiuka ärhäköi, jos mää vaik yritä heit herätel Juu aar mai sansainil taik Jo valkenee kaukaisel rannal. Ihme porukka. Ehtoisin kyl Lelli-neiti ain välil oikken pyytä laulama Sinist unt. Sitä isäki mul mukulan ain laulos.

Nii, et jos laulatta, ni laulakka. Kovaa ja korkkialt. Nii määki tee, vaikken mää mikkä vois ov vinland olekka ;)

Paras ja hauskin

Perjanta. Viikon paras päivä. Tänäp oikke erityise hyvä. Työpäivä men Keittaal keinutelles. Koton orot Teini-ikäse laittama perjantaeväs. Pihalt löyrysivä ensmäise lumikello. Pää purssu hyvi ireo hajal menneitte saviruukkuje tilal. Karkkipäivä. Ja iha koko viikoloppu viäl erespäi.

 

Keiras

 

Tämä Keiras pualestas o hauskin tyätyä, mitä ole saan ol mukan tekemäs. Tähä saak ainakki. Nii nykyses ko kaikis aiemissakki töis. Piän ruma luakka muut muatoas monikäyttöseks keittaaks ja ny sil on taas kysynttä. Et parans käyttörosenttias ainakki. En voi täst kyl kunnia ittelen otta, päädisainari o yks kivoist kivoin tyäkaveri, mut sain mää ol häne apunas verhoi ja matta valkkamas, noit seinätarroi teippamas ja muit piäni loppusääröi tekemäs. Ja tänäp sit ensmäist kertta oli siäl näit varsinaissi päivätöitän tekemäs. Melkke ko ei olis töis ollukka. Muu miälestän tars enemmä ol mahrollisuuksi tyähuaneiaski sisusta ja nätittä, kyl niis kumminki nii pali saa aikataski viättä. Siit ei voi ol kenellekkä haitta, jos o nätti ja viihtysä. Kuinkaha mont kuponkki tars täyttä, ennenko sais luva...

Pari hätsynpikast

Tänäp pari hätsynpikast. Sänkypääty tul loihrittu vähä niinko päähänpistost. Joskus ole näis jossa blogeis nähn tomssi teipatui sänkynpäätyi ja ko mul juur joku aika sit tul uus satsi teipei, ni vetasin seinäl. Vinous o tarkotuksellist. Ja pöllö söpöi.

Toine pikane ol verho Äiten köökihi. Kankas lähikaupast ja päärmee syrjihi. Viikoloppun mennä ripustama.

Moro!