Iha kypsä

Näit o suunnitelt ja vähintä viime joulualusajast saak. Ehkä jo erellis vuarest. Pohjal täsä ol nua vanha valo, mikkä oliva alunperi kiaputet semmosehe rottinkitähtehe. Tährest pit luappu jo aja sit, valo jäivä orottama uusiokäyttö. Mää oli suunnitel, et niihi tule semmose liimavetel kovetetu papernarupallo, mut en vaa saan aikaseks. Kauhia suttamist se liiman kans. Tua hoppiapapernaruki o ollu kaapis orottamas käyttöäs jo ainaki sen kaks vuat. Kärentaitomessuil mää sit näi papernarust pali virkatui jutui ja ko mä tuli siält kotti, löysi viäl iha oikke ohjenki tomse pikkase pallo virkkamist varte. Ensmäne pallo sit suarast viäl huus noit helmi pujoteltavaks hännäks. Ja siin se sit oliki. Iha valmiiks kypsynny irea.

Pussukoi mussukoil

Lelli-neiti järjestä naapuriflikan kans pikkujoulu kavereilles. Viaraitte määr rajotetti muutama, mut vastapainoks he saava sit juhli vähä myähemppä. Se tunnus oleva kovi tärkkiä. It he ova suunnitelle ohjelma, tehne kutsu ja toimittanne ne viarail. Lellin kans tuumatti, et kyl pikkujouluistakki o kiva lähti kotti piäne pussukan kans. Ja ko Lellin toivelista o ollu ny jo vähä aikka ompeleminen ja silittäminen, ni nyy hän sit pääs niitäki harjottelema. Me leikatti pussukoitte palat yhres, mää aplikoin nuat kirjaimet sil aikka ko Lelli ol tanssitunnillas ja sit hän sai ommel pussukoitte sivusauma kii. Se ol jännittävä, vähä väli kuulus et HUI :) Mut hyvi se sujus. Ja sit ko hän jo väsäht, oliki aika vaihta silitysraura kamppehe. Seki ol jännittävä ja siitäki hän suarirus oikke hyvi. Sit mää viäl hurautteli pussukoitte suihi nauhakuja ja pujottei silkkinauha kiinnittimiks. Voila!

Ohjeitte lukemise jalo taito

Onk pontcho suameks pontso vai onk sil joku fiinep nimi? Niinko harteikko taik huivikko. Eikä silti, pontso on muun miälest erinomase hyvä nimitys. Tiärän kyl, et sil o se toinenki merkitys. Pontso. No se siit.

Mää sain mun pontson tänäpe valmiiks. Ohjest hualimat. Siis meinaan, et vaik ei menny iha ohje mukka. Hiukan pit soveltta, ko yhres välis huamasi, et mittoi mitatti valla eri kohrast, mist mää oli niit mitan. Tämä ohjeitte lukemise jalohko taito on meil semst periytyvä sortti. Äitel ohjeitte lukemine alust loppu ennenko alotta mittä, o lähes mahroton ajatus. Mää sentä yleensä lue eres jokku ohje loppuus saak enne alottamist, mut emmääkä näit käsityäohjei iha kauhia perusteelliseste kyken. Siin käy sit ussei sillai, et jottan kohta ihmettele ja räknä piremmä aikka ja sit vast jossai myähemmäs kohras ohjet tajua, et mitä pit tehr ja minkä takia. Ja ain joskus käy sit niinki, et ko jottai ei ol iha tajunnu, ni sit o tullu jo hiuka sovellettu iha omast pääst ja siin sitä sit olla. Joko tarvitte jatka sil luava soveltaval linjal taik sit o pakko purkka. Pontson ol nii simppeli luamus, et siin pystyi hyvi jatkama hiuka ohjet mukaelle, ko silmukkamäärä ol jostai kumma syyst kumminki pysyny oikkian (kyl se siäl viimesil kiarroksil sit lipsaat jo hiuka siitäkki, mut sitei ollu enä ni väli). Tähä olis kuulun tehr samalaine kuvio pääntiähä ko mikä helmassakki o, mut sen mää pääti jo etukätte jättä poies. Olis vaa turha ahristannu ja kutittanu kurkku. Kiva o ja lämmi, juur sopeva kokoushuanelisälämmike.

Ei puutu ko takka

Piremmä aikka o ollu tarkotus, tänäpe sit, yksinäs tääl hiljasuures taas ihmetellesän, sain aikaseks. Hiano olis ollu vaik takkatult samal ihastel. Tein maailma parhai sytykkei, enä ei puutu ko se takka. Tuliruusuis yhristy kiärrättämine, askartelu ja käy ne koristeistakki. Voi vaik pittä iha framil. Vaik siin taka viäres, jossai nätis koris tai rasias, jos siis sattu taka omistama. Taka lisäks uus kööki olis kans kiva. Mut se ei kyl liity näihi ruusuihi mitenkä. Kotei se takka kumminka köökis ehkä sit olis kiva.

Näihi tarvita kanamunatopeloi, kyntläjämä ja joku sopeva astia, misä ne kynlä saa sulatettu. Aika hyvi sitä virkka toimitta vanha kurkkupurkki. Vet kattilaha ja kurkkupurkki sin vettehe, kyntlä purkkihi, levy pääl ja anta sula. Munatopelois revellä ne kupi irt toisistas ja kansipalast revellä suiroi, mikkä sit kiaruteta rullal ja laiteta kuppeihi. Nämä ruusu sit kastella sin sula steariinihi, nostella leivinpaperin pääl jäähtymä ja sit ne ovakki valmei. Aika hyvi ne o tuliaisinakki. Jolleki semsel vaik, kenel o takka.

Jouluharjotus

Isänpäivän piretti jouluharjotukse. Isä saiva lahjoi ja kaik saiva jouluruakka. Nämä oliva samal tupari ja oikkiastas siis pikkujoulukki ruakines. Ol kinkku ja lanttuloora, savukala ja sallatti ja sitä kakku. Ähky. Lanttulooran tekemisse meil o tämne yksinkertane ohje:

1 iso lanttu

3 dl vet

suala

1 dl korppujauhoi

2 dl kerma

1,5 rkl siirappi

hiuka inkivääri, valkopippuri ja muskottipähkinä

pinnal korppujauhoi ja voinokarei

Lanttu kuarita, pilkota ja keitetä pehmiäks suolavetes. Pehmiä lantu survota vaik sauvasekottimel tasaseks sutuks. (Mää laita itteasias enemmä keitinvet, etei pala pohjaha ja sit vaa, enneko survota lantu soseks, oteta ylimääräne keitinvesi talttehe. Sil voi sit säättä sitä sose paksuut tarppe mukka.) Sit ko lantu ova sosen, sekoteta korppujauho, kerma, siirappi ja mauste ens keskenäs. Sit sekoteta kermakorppujauhosuttu sin lantu sekkaha ja maisteta et o sopivaste suala. Sit vuakkaha, pinnal korppujauhoi ja voinokarei ja uunihi. Uunis 200 astes noin kaks tuntti. Tämä voi myös pakasta paistovalminas ja paistel siält sit tarppen tulle. Siis jos esimerkiks halua hiuka otta etumatka jouluressist. Jos ny rooka ol semst ressava sortti. Taik muutenki, muute vaa valmiiks.

Hani sai Lellilt tämse hiano pyyhke. Hänest kässy o kiva :)

Hiuka jotta

Hiuka o rookan ol hiljast tääl blogirintamal. Vähi o jään askartelu ja puuhastelu viikol, mut tänäpe sentäs jotta hiuka o saat aikaseks. Aamul mää täyti kaku huamist varte, nami nami. Sit lähretti mukulitten kans vähä kylil. Teini-ikänenki läks mukka, ko lupasi et mennä ulos syämä. Haetti tiatterilipu mul ja Lelli-neitil, shoppailtti, syätti ja muistetti me Hanillekki huamiseksi hiuka vähä jotta hakki. Huusholli viherkasvivalikoima lisätti tomsel kauni kellasel joulukaktuksel. Sitä mää en kyl tajua, mitä varte nuo ova joulukaktuksi, meil ne kukki kumminki usseimmite jo aikasemmi syksyl, sillonko tuara ne kesä jäljist pihalt sisäl. Ja jos hyvä tuuri käy, kevääl uuremma kerra. Enkä jaks usko, et tua uuska yksilö enä joulun kukki, vaik nyy onki knupui täys.

Kello viiren teeks leipasti mutakakku, nami nami. Ohje mää löysin täält. Ohjes sanota, et maku ja koostumus o parhaimmillas seuraavan päivän, mut kyl se melko hyvält maistu tollai lämpimännäski jätskin kans. Vanhastas tiärän kyl, et oikke hyvä o seuraavannakki päivän. Kaveriks täl sopi yhtläi kermavahto taik vaik fanilijakastikkest ja sitruunarahkast sekotet vahto.

Tyän al mul o pontso. Etene vaa hiuka hittast, ko taas men ensmäisel yrittämäl kiaruhu koko hoito noil kiärrepuikoil. Ja vaik mää kui yritin katto, et menis suara, ni ei, piti purkka ja alotta alust. Ja ko tua kutomine käy nii peijakkast muu hartioihin, et ei paranis lainka koko ehtot veivat. En tiä kui nii pali jännitänki niskatan. Mut onpaha sit lämmin pontso, minkä voi hartteilles levittä. Perimmäine tarkotus olis viär se sit töihi semseks varavaatteeks. Vanhas talos ei lämpö oikke men tasa, omas tyähuanes on ko saunas, siäl ei toimi patteris termostaatti ja toises kulmas on semne kokoushuane, misä istuta nenä härmäs ja sääre jääs ;)

Miks viikolopu loppuva ain hiuka keske?

Tänäki viikoloppun o ollu nii kiva, et kui lainka viitti huamen taas ansioho lähti? Perjantan ol pikkujoulu ja siäl ol lysti. Eilä lähretti Lellin kans maal ja siälläki ol lysti. Tehti ei-mittä, saunotti ja syätti luamukaritsast tehryi kreikkalaissi lihapulli. Tänäpe hiuka haravoitti Äiten kans tammelehti isolt nurtsilt, taik paremminki naaraatti niit koko nurtsi kokosest kuraprunnist. Sunnuntalounaaks tehtin porukal sitruunarisotto ja valkosipulikatkaravui, jälkkäriks mustikkapiirkka ja blögi. Viäläki o vatta täys. Ja kotti tultti taas yksi villasukkiakki rikkaampan, Äiten tekemät.

Toivottavast kaikil muillaki o ollu hyvä viikoloppu!