Merkilist

Tänäp o ainaki kahrel tappa merkilline päivä. Ensmäne merkki tule siit, et siit o ny 17 vuat ko mää Hanin kans ensmäise kerra tapasi. Kapakas oltti kreisibailamas (vaik siähe aikka ei kyl viäl tota termi olttu kyl kuulttukka) ja siäl sit kohratti. Välihi mahrus yks Soitellaan -episori, mut seki ol enempi niinko väärinkäsitys. Heh. Ja toine merkki tule sit taas siit, et tänäp o Mitä meil o ruuaks?:n yksvuatissynttäri. Kiva o ollu ja täst jatketa. Saa nähr pääsräänk täsäki 17 vuattehe. Heh.

Vähemmästäkki voi kakku syär. Eik vaa?

Ps. Tämä o tämän blogi 172. kirjotus ja tääl o käyt kattomas 6462 kertta. Aika mont kertta, toivottavaste olet viihtynne yhtlai ko mekki :)

1216

Äite virkkas mul taas hiano kevätlauku. Kiitos! Siihe men 1216 juamatölki klipsu. Teini-ikäne tuumas, et siin tule laukul jo hyvä hinta, jos laske kui mont euro o pelkästäs menny niitte tölkkie tyhjenttämissehe. Mut niihi talkkoissi on kyl osallistunu usemman kymment avuliast sialu, et ei ol tarvin mittä juaminkei itte pittä. Muun osuuten täsä on tuan vuaren ompelu ja kiinnittäminen, pikkujuttu siis vaa. Ny mää sit orottele, et koitta kevättaki käyttöottoaika, tämä pääse sen kaveriks. Janojuaman täl kertta kurkkuvet.

Noitamaisuuksi

 

Lelli-neiti men tänäpe elämäs ensmäse kerra virpoma. Eiläaamuste mää kahlasi lähimettäs hakemas pajuoksi, lunt pualee säärehe ja kenkä täys lunt. Mut kaunis ilma korvas ja kivaste heräski ko heti aamuste läks. Siäl ol joku muuki niitä saimaissi puski käyny karsimas ja parhaa kissaoksa ol jo mennee. Mää oli sit vissi vähän myähäne täsä hommas. Sit askarreltti vitsa, laitetti reiluste koristei ja oltti oikke tyytyväissi lopputuloksehe. Sit ommel hurautetti noiral hame. Onneks ol jemmas mummult saarui kankkai ja niist löyretti tarkotukse juur sopeva pala. Piparreuna ja kaik. Virkistyksesk juatti ain väli appelsiinivet.

Nyy o noita koton lajittelemas saalistas ja riamuittemas ylimääräsest karkkipäeväst. Suurimmaks osaks saalis o suklaati, mut me muut saaraa kans osam, ko hän ei syä laku eikä marmelaati.

Iltapala

Mää löysi kiva ruakablogi jookostakookosta.com ja siält löyrys vaik kui mont kokeiltava ohjet. Perjataisest kauppareisuhuushollipikaraivausloppupuristuksest ko kunnial selvitti, mää testasi kaht eka. Rappia siämenleivä ova semssi vähä keksimäissi ja oikke hyvi varma iha ittekseski, mut ne kyl kruunas tomne avokadomoso. Juur sopivaste chilinpotku ja avokadonpehmeyt. Erinomane iltapala. Huame mää meina tehr viäl kookosel pehmennetty tomaattikeitto ja syän noit kolmi sit varma koko viikolopu. Mitä mahta muu perhe syär? Kyl mar ne jottan keksivä..

Lenkil

Tämmäselt näyt tänäpe Koskeljärvel ja Honklahre kirkonkyläs. Keli ko morssein ja ihmisel hyvä miäli.

Totuure nimis

Mää ole melko rehelline ihmine. Miälestän en juur pali mittä tahallise epärehellist tul tehneeks. Joskus vähä kaunistele asioi. Mut et kui sit ittiäs viittiiki huijat. Niinko ny esimerkiks uskotel, et syä lailes, eikä ylimääräst juurika. Mää pääti paljasta itten ja piri viiko ruakapäiväkirja. Tosi mä luule, et jo kirjan pitämine ittesäs hiuka rajot vetämist. Enkä mää ny sit tiä olenk mää jotenki erityise valaistunnu. Kaik semne välinärpimine tars jättää poies ja sokerin käyttö vähenttä. Peruna ova tähä aikka vuarest jo aika kamali, niist mää voissi valla luappu, mut emmää kyl kulunneel viikol kovi montta kertta niit eres syäny. Eikä se pelkäs perunast ol kii. Leippä mää syän liikka, varsinki koten kauhjaste välit ruisleiväst, se närästääki nii, mut leippä tartte vastaki saar, siit en kokonas luavu. Sen totuure mä ole ain tiänny, et mittä herkui ei paranis kotti osta. Eikä tehr. Ei varta vaste, eikä varuiks, kaik mene. Ihanko herku lopuissiva maailmast juur tähä ja mun tars pittä huali, eten jää osastan paitsi. Perjantan mää söi herelmäaakkossi, karkkipäivän, ja niist tul nii kamala huano olo, et ehkä, ehkä, karkisyämist vois rajotta. Taikasana kaikes taita kumminki ja erelles ol määrä. Ruakapäiväkirjan pitämine ei siis paljastan mittä semst, mitä en olis aiemminki tiänny.

Nyy tars sit vaa päättä, et teenk mää asial jotta. Unkefäär kakstoist vuat sit mää purotin painoan yhre kakskeent kilo. Se ol jo vähä liikkaaki, mut sen jälkke paino tasaannus muutamaks vuareks normilukemi. Kunnes mää tuli raskaaks, niinko ol tarkotuski, ja sit mää taas annoi men. Ihanko olsin joltai muult luva saan. Voi tyhmyyre huippu! Ny o kaik takas ja vähä ekstraki, kaupanpäälisiks. Ei silti, eikä sempualee, ei mul ol nyy tarvet niinkä laihtu, mut kiva olsis, jos olsis vähä paree olo. Etei roiti kiristäis, eikä ainakka tulis enää enemppä ylimääräst. Nii, et kai mää sit yritä.

Saa kannusta, mut ei ol pakko ;)

Kymmene selvä kevä merkki

1. Syreeniknupi

2. Ötökkämaja valmiin ottama vasta uussi asukkai

3. Jääpuiko kanala kato reunal

4. Ulkon paistetu pläti

5. Aurinkonpaistes hohteleva hanke heijastukse saunan klasis

6. Kellastunne männäsyksyse kanerva

7. Hankikanto

8. Pyärä orottelemas polkija

9. Potkukelkkakeli

10. Aurinkonpaiste