Kuun kaveriks

Ei tarvin kauaks aikka jäär miättimä eilä ripustamat jääneire kahre taulu paikka. Sua ja muuri pääsivä kuun kaveriks. Kuu o vuarelt 1969 oleva Anttila mainosjuliste, mikä o aikanas löytynny jostai Palosaarest. Joku vuas sit, taik taita siit ol jo ussemanki, häne kehystetti oikke laillissi kehyksi. Suo on Simo Hannulan tekemä vuarelt 1980 ja se o päätynny meil Hanin äiten kaut. Muuri (en tiä onk oikkia nimi, muut kuva o muurist) o pualestas Juhani Vikaisen tuatantto vuarelt 1990 ja sen o meijä isä aikonas saan 50-vuatislahjaks paikallislehrelt. Hän sai jostai muust hyväst myähemmin toise samalaise ja se taita ol Lotal. Ja se kolmaski, Totemi II, Pasi Niininen 1986, minkä Hani o saan ollesas tairemuseos joskus muino töis, se rikkeinklasine, o jo miälikuvis sijotet yläkerttaha. Et kyl ne sit vaa paikkas hakeva. Vähä niinko pers, ko konttis ylös nosta.

Nyy toho tauluryhmie välihi jää kyl hiuka hassumaine paljas paikka. Mää luule, et siähe tule jonkusorttine vaihtuvamma ja kokeilevamma taitte esilpitopaikka. Taik sit ei. Jää nähtäväks. Ny jännitä jo vähä.

Ripustuksi

Ripustukse voiva ol yleisesteottae semsi vähä sinppäi terhryi jutui, mut täl kertta ripustukse ova kumminki iha vaa tauluje ripustamissi. Hani maalas meijä olkkarist yhre seinä ja siähe o jo piremmä aikka ol suunnitelmis ripusta taului. Mutko tauluje ripustamine o vaikkia. Sit ko taulukouku kerttales o seinä paukutellu, ni ei niit sit tost noi vaa siirrelläkkä. Pari sentti ton ja eiku sittenki kymmene ylöspäi. Ei, sillai ei voi tehr. No mää kokosi sit rohkeuten, taas kerra, ja koiti muistel millai niit sit kuuluis laitta. Jossa sisustusohjelmas ol josku semne neuvo, et kannatta laitta alareuna ain tasa. Hyvä, siit alotetti. Sit mää satusi facebookist ponkaama kaveri seinält linki yhtehe sisutusblogihi, misä satus juur ollu olema kuva, millai eri tavoil taului voi ryhmitel. Ja siält mää sit valkkasi yhre malli. Pikkukuva menivä iha aavistukse eri tasoil, vaik mää iha oikke mittanauha ja kalkulaattorin kans koiti ne saar oikkioil kohril. Nii, et on se vaikkia. Taulu ova tämä vuatisilt reisult ostetui, Skandinaviska fåglar tuatti Stökiksest ja nua neljä pikkukuva ova Londonist.

Viäl olis kaks, taik itteasias kolm, sems iha oikkia taulu, koteivä ol löytänne paikkatas. Se kolmas ol seinä vaste pystös ja kaarus siit nii, et men päälyklasi rik. Etei sitä vois eres laitta mihenkkä, ennenko korjata. Ne kaks muut sopisiva kyl mustavalkosin färies pualest toho olkkariseinäl, mukko rookava oli niin ankkio. Toises o sua ja toises semne paksu muuri, minkä ylitte o joku yrittän men rakentamal kauhjattoma ripustukse vaik viäres olis avonaine portti. Nii, et miätitä niitte kohtalo viäl.

Koht sata

Ko me lähretti neli tuntti sit ajelema kottipäi, saros Palosaares hetke, matkal pitkä aikka iha kaatamal ja koton ol yht kaunist ko aamuste Palosaares. Mut ei hättä, koht sata täälläkki. Mää istuskele nii kaua täsä terassil ko ensmäse pisara puttova. Siihe saak mää kattele vähä, et mihe mää voissi venksui-ristalli tän ripusta. Lehrest, yhre puutrahajutu kuvatekstist lui, et venksui-puutarhas on energissi, valossi ja voimakkai kohti, varjossi, rauhallissi kohti ja hyvä olis vähä ristalleijakki ol. Saatta ol, et asiaha vois perehty vähä syvemminki, mut mitä mittä, mää laita ristallei ny kumminki. Ko vaa keksi et mihe. On täsä tommone suur vahtera varjo ja suaja antamas ja kurpitsalava aurinkonpaistes (sit ko aurinko taas paista) enerkisekellasine kukkines. Koht kukkiva kultapiiskukki taas, ni kyl mar täsä sit venksuit o. Laventeli mää kaivoi maaha suara jos vaik talvehtis. Uussi tulokkai mää istuti tänäpe Äitelt saamist pistokkaist, pikkutalvio ja tuaksuorvokki. Toivottavaste viihtyvä hekki.

Eilä käytti Hanin kans mettäs. Mää koiti opetta hänel kumne kanttarelli o. Hän ei ol mikkä siänimiäs, ei syä, eikä tunnist. Nyy toivottavaste tunnista eres yhre, me meina muutama onneks löyretti. Mää jo hänel vähä vihjasi, et ko mene seuraava kerra mettä mönkimä, ni koitta kattel siäl samal, jos löyryis kantterellukoi kotti tuliaisik. Ans katto. Mustikoittakki me hiuka löyretti, piiraka verra, taik olis niit voin enemmänki siäl ol, mut severra jaksetti vaa noukki. Ja kaikenäköst piänelävä siäl ol meijän kans, niinko tommone komia toukka. Ja pari hirvikärväst, hmph, ei nii komio.

Ehtoerel kerätti viäl koristekurpitsasatto pihanperält. Äitel o tommossi monefärissi. Mul o tähä mennes tullu vaa valkossi, kolm siliä ja yks kryppyne. Viäl tiätyste kerkki, ainaki yks viherkäine alku näky oleva.

Ja niinko mää lupasi. Ny sata jo.

Kesärojektei ja käsitiski

Meil o kaikil olt joku kesärojekti, mul, Äitel ja Lotal. Mää sai hyllyn valmiks täl viikol, samate Äite maitokärris. Täsä muutama kuva kärreist. Ja komiast rekkarist. Sopevan kokkose kummikki löyrysivä pitkie etsintöje jälkke. Lotta voi sit it raportoir omastas, valmisorttine ruppe seki olema. Jos o vaa kuivunnu, Äite ei ol rohjen valkose housu jalas sitä testama.

Ja kui satuski, et juur ko Lelli-neiti pari päevä sit satus ilmottama, et hän haluais kokeil tiskamist, ni sit tääl Palosaares oliki tiskipöyrä viämäri men täysin tukkoho. Ei liiku vesi mihenkä. Arvuuteltti, et olleek hiiri jään putkehe jumihi vai mikä o. Surkuparka, niinko Lelli sanois. Helvata hiiri, sanoissi mää. Pelastuspartio tule maananta. Mut sit päästi ko päästiinki käsitiskil. Vaahtovesi loiskue me sit porstatti. Huamiseks etitä josta viimetalvisist pilkkikisoist jäänne paperlautase.

 Ps. Tämä ol meijä blogi saras kirjotus :)

Hyllyilt hyllyhy

Kesärojekti o valmis. Klasi saatti ekan kerra jo perjanta, mut niit pit hiuka piänenttä et mahrusiva. Ei ol tomne vanha hylly iha tasase kokone joka kohraltas. Ei hättä, ystävälline klasimiäs Aki-lasist ot klasi takas mukkahas ja niit hiotti hiuka lissä. Kiitos Mika! Ja nyy ne ova paikoillas. Kirja kans. Siirret seinäs olleilt avohyllyilt klasiovien taa umpihyllyhy. Pölylt suajaha.

Hylly siivotes kätte osus semne kirja, mikä tek muhu joskus aikoinas oikke vaikutukse. Enä mää e muistan juurika juanest mittä, mut jotenki se fiilis juur sen kirja lukemisest o jään miälehe. Kirja o Laura Esquiveli Pöytään ja vuoteeseen. Siit o teht myäs elokuva Suklaata iholla, ole mää senki nähn. Mää sit rupesi lukema sitä kirja uurestas, vähä niinko testataksen, et viäläk se o vaikuttava. Iha samalaissehe fiiliksehe en ol päässy, mut kyl sitä miäleläs luke. Tiä vaik lukisin täsä viäl kaik nua muukki kerttalles luetu.

Tuikui, tuitui

Kesä jatkumista taik loppumist o täsä jo vähä aikka ennustet tai manat, iha kui kukaki tykkä.  Mää tykkä et loppukesä-alkusyksy o kiva aika, o suviki ja kyl mar talvessakki juur jotta kiva o. Luistelemine ny ainaki. Keväst mää tykkä ehkä enite, voi ellä hetke semses kuvitelmas, et kaik o uut ja tuaret. Ennenko sit yhtäkki ova taas kaik paika täynnäs jotta rehottava.

Nyy ruppeva ehto pimenemä ja alka olema aika taas kaivel lyhryi ja kyntlöi esil. Viime pyhän Äite hak esil semse lyhry, mikkä me olla joskus Teini-ikäsen kans hänel joululahjaks askarrelt. Teini-ikäne o ollu varma jotta kaks taik kolm, vuaskymmen sit. Näis o pilttipurki kylkkihi liimat eri färissi silkkipaperklapui ja väännet suu ympärisl rautalankast ripustusklenku, siis juur tommost piäne mukulan kans sopeva tekemist. Teini-ikäne tykkäs viäl tollon (=tuolloin, ei tollona) aika pali päärynäsossest. Et riitti noit purkei iha tuunattavaks saak. Sit vaa tuikku purkkihi ja purki johonki killuma. Nämä ova hyvi säilynne, ko ova täsä välis olle muutama vuare jossan hukas. Kiva ko löyrysivä taas.

Ihana Lyyti

Lyyti tuli tänäpe. Oioioi. Se o ihana. Sil voi istu. Sem pääl voi kiivet et ulettu kaapi ylähyllyl. Se o juur sopeva korkune rahin. Se o lypsyjakkara. Viäl ko olis lehmä!

www.jarikarppinen.com

Suvikurpitsa

Ei ol montaka vuat aikka, ko mää oli viäl vahvaste sitä miält, et kesäkurpitsa ei ol juurika mistän kotosi. Mauton ja vetine. Olin sit vissi saan vaa jotta sems lötkömössökurpitsa. Enkä eres muist, et mikä ruaka olis muun miälen muuttan täsä asias, mut nyy olen kumminki eri miält. Kesäkurpitsast voi tehr kaikenäköst, paistost, lasakne, pasta, soppa ja vaik hillo. Vähä vastavi ohjei ko tämä, löyty googlamal vaik kui mont, meijä versioho tule

1,5 kg kesäkurpitsa kuarittunnas ja paloteltunnas

pari desi vet

yhre sitruna mehu

pual kilo hillosokeri

Kesäkurpisan kappali keitellä piänes vetes nii kaua, et ova pehmiö. En katton kellost aikka, mut mää kerkesi siin orotelles ripustama pyyki kuivuma, käymä facebookis, vaihtama Lelli-neitil korvikse ja säätämä kaik hillo purkittamisehe tarvittava kamppe framil - et unkefäär semne 20 minutti. Sit kurpitsa veivata läpi sosemyllyst, vois kai sauvasekotinki toimi iha hyvi. Sose laiteta takas kattilaha, lisätä sitruunmehu ja hillosokeri ja keitellä kymmenise minutti. Valmis hillo heti kuumannas kuumi purkeihi, kans piukkahan kii ja avot, taas o pala suvi säilöt talttehe. Mää sain tost määräst 12,5 desi valmist hillo. Nyy kelppa Teini-ikäsenki sit syär pinaatplätei. Ilman kurpitsahillo hän ei niit suastu syämä lainka. Ja sopi tua iha vaik paahtoleivänki pääl. Sitä paitti, nyy saa kotimaist kesäkurpitsa ja se o viäl kaikelisäk iha älyttömä erullistakki.

Voisko kesäkurpitsa kutsukki suvikurpitsaks?

Ei mittän käsityst

Viikoloppu maal. Lelli-neitil mukan naapuri kaksostytö. Aamust saak he ova men viipottanne. Kirjaimelliseste karanne ettitakas. Trampal, Villa Klaaraha ja takas, trampal, siänimettäs, trampal, uimas, trampal, pyäräilemäs, saunas, trampal - jolsei tänäpe ehtosten tul uni, ni ei sit ikä. Mut on sitä touhut täsä ittekki. Noukit punassi viinimarjoi, löyret kanttarelli siält mettäst ja piret lauma koos, etei kukka men hukkaha - paitti Lotta tiätenki läks omil teilles ja hänt vähä pit käyr hakemas. Mut hän oliki löytän mustikkapaika. Lupas leippo huameaamuste piirakka. Ni olkko nyy sit tämä kerra. Noit suklakirsikoi mää en noukkin, mut maistoin ja hyvi oliva. Ja kaunei. Uimanka mä en it menny, katteli vaa rannalt. En ol tänä suven kerttaka käyn. Tul sit seki tunnustetuks, vähä melkke hävettä, mut en ol tarjen. Enne sauna siivotti viäl kanalast lopukki ryjä poies. Ai haikeus, heit o melkke vähä ikävä. Heli Laaksose kortti kuva heijä miälelaatuas jotakuinki täyrelliseste. Sopi se välil iha hyvi ittellekki ;)

Curryn kellast

Kesärojekti on uhkaavaste venäättän ja tänäpe ol jo nii syksyne fiilis ulkon, et ol pakko ryhristäytty. Me käytti loma aikan muutamaanki ottesse maalikaupas ja joka kerta Lelli-neiti keräs niist paksu nipu erilaissi färikartoi ja maalausohjevihkossi mukkaha. Jo sillo mää iski silmän Curry-nimisse färihi. Vähä mää sitä täsä ole kumminki epäröiny. Tänäpe viäl kaupassakki mää pitkää fundeerasi, et jos se kumminki o liia kellane. Ostin kumminki, ko mallasi, et se sopis aika hyvin yhte meijä Sacheri färise seinän kans. Sit ko mää rupesi maalama, ni hetke jo näyt silt, etei Curry olekka tarppeks kellane. Oi tätä epäilyste vuaristoratta. Ny ko tua ruppe vähä kuivuma, alka näyttä silt, et färi o juur sopeva. Toinen kerros täyty tiätystenki huamen siähe viä sutikoir, ennenko voi ol täysi varma. Näis kuvis färi näyttä pari astet vaaleemmalt ko liven, mut kyl mar siit ny vähä osvitta näke. Ja klaseist taita sittenki tul iha kirkka..

Power Mum

Tämä o Power Mum. Hän o Voodoll ja hän jaka mul ehtymätönt voima ol äiti (usko ken tahto). Häne perimmäine tarkotuksens o antta voimi ol kärsivällinen ja lemppe mukulil. Hän anta voima ol myös hehke.

Tänäpe häne voimas jouruiva koetuksel uimarannal. Ei kylläkä minkä mukulitten tekemä takia. Tänä kesän o jonku verra käytty lehtie palstoillakki keskustelu siit, et onk luvallist ol sitä miält, etei halua esimerkiks kutsu mukuli häihis taik onk luvallist halut men lomal sillai, etei samal lenno taik hotellis ol mukuli. Muu miälesten jokane saa kutsu juur nekko halua ja mää ymmärrä oikke hyvi, et voi halut lähti lomal mukulavapaasse ympäristöhö. Mut sitko olla yleisel uimarannal, ni kui liki rantaviiva kannatta filttils levittä, jos ei halua et mukula melskava iha viäres?

Mää meni Lelli-neiti ja häne kaveris kans uimarannal ja leviteltti filtti siähe sit lähel vet ja hyväl aurinkoisel paikal. Rannal ol hyvin tila, et ollais me tiätty voittu johonki muuhallekki men. No, siält nous koht sit järvest aikune (30+) naisihmine, joka laskeurus siähe viäreisel filtil ja kiros veten kylmyyt kova äänehe kaverilles. Pikkulika oliva onneks sit jo menne uimaha. Mää siin sit istuskeli ja äimistyin heijä avoimest vihamiälisyyrestäs täysi viarai ihmissi kohta. He eivä varsinaiset puhunne mul, mut tarkottiva kyl, et mää varmaste kuulen. He kirosiva (kirjaimelliseste, joka toine sana ol kirosana) kui mää oli moukka, ko meni nii liki heijä paikkatas. Kui mukula oliva kamali ja kui pali me heit häiritti. Kui tämä kaupunki tarvittis iha välttämät semse uimaranna, mihe eivä mukula pääs lainka. En sanon mittä, mut pääti, et senttiäkkä en filttiän mihenkä siir. Aikans he siin kirosiva, enneko sit päättivä lähti poies. Ja nämä kaks rantaruussu sit oliva sitä miält et mää oli moukkamainen?!

No, ei siin mittä, kyl mää täst selviä ilma pysyvi vaurioi, mut kyl se vähäks aikka jäi miälen pääl kiärtämä. Ja kui mont kertta mää ole Teini-ikäsellekki erinäisis tilantteis sanon, et anta men toisest korvas sisäl ja toisest ulos. Ei ol iha helppo.

Nätityst ja plätei

Lomal käytti Äite ja Ilonan kans Loviisa Aitas ja mää osti siält maailma ehkä kauneimma magneeti. Eilisel Tampere reissul tartui sit mukka magneettitaulu, ko eivä ne tommose matala jääkaapi oves mihenkä näy. Mää laitoi taulu seinäl heti, ko pääsi kotti ja kokeili ensiks semmost musta silkkinauharusetti ripustukse koristeen. Aamul mää sit totesi, et ei ol mun juttun. Käänsi taulu vallanki toisi päi ja teippasi siihe tommose rairat. Pal paree!

Samal hönkäl mää maalasi ruakakaapi ovehe liitutaulu ja reunusti senki teipil. Yhtä liitu mul ei ol, mut eiköst niit sit saa.

Muutonki mää, iha vähä vaa, mööbliseerasi ja miäti, et mimmost syysilmet mää kotti haluaisi.

Sit oliki jo kova nälkä ja paistoi sit itellen plätei välipalaks. Tiätyst tämmöse aurinkoise sunnuntapäivä olis voinu ulkonakki viättä, mut ko inspiraatio iske, ni se täyty käyttä hyväks!

Lauantalounas II

Me saatti Äite ja Lotan kans iha it päättä, mitä tänäpe syärä. Ei tarvin kuunnel mukuli, eikä muitakka ruakarajotteissi. Aamupäivä ens shoppailtti ja sit palkitti ittem avokadotahnal täyteyil ruisknapeil, sitrunaisel kesäkurpitsapastal ja kuninkatartortul. Suasittelen kokeilema kaikki, torttu varte vaa kannatta leippo pohjaki ite. Hyvä ruakahalu!

Satto orotelles

Kesäkukkase ova olle vähä vetises kunnos terassireunal, mut koristekurpitsa rehotta ja voi hyvi. Siäl o mont piänt kurpitsa-alkku jo. Kurpitsalehtie suajas ne keväl kylvety yrtikki ova suven tosa laatikos pikkuhilja kasvanne. Lehre ova suajanne seka kovimmilt satteilt et pahimmilt paahteilt. Huame meinata testat sitruunabasilika kesäkurpitsapasta mausten.