Lavendula, vihroinki!

Elämä o täyn ketjureaktioi. Mää ole muutama suve jo suunnitellu laventeli hankkimist toho pihal, mut en ol saan aikaseks. Enkä mää tänäpe eres muistan, et mää semmost olsin eres ikä suunnitellu. Mää tulin kottihi ja söi. Katteli ikkunoi ja miätein, et ko tulis joku ko noiki pesis. Ei tullu. Yriti värvät Lelli-neiti kavereines pesemä. Ens lupasiva, mut sit lipesivä karkku. Pesin sit itte, mut vaa alakerrast, ei makkiaa mahan täyrelt :P Pesin oikke verhokki. Ja vaik mää en juurika verhoi vaihtel, kotei mul juurika ol mitä vaihrel, ni kui nyy sit näyttiväkki ne vanha verho jotenki nii kovi synkilt ja talvisilt. Mitä mittä, mää lährin verhokaupoil. Kaupas pikkukaveri kuskas kaht laventeli käyryisäs ja mää muisti, ja ostin yhren ittellekki. Löysin mää verhokki, mut niit ripustella sit vast huamenis, taik joskus täsä  ko keretä..