Loistotekele

Kaikenäköst ko teke, ain väli onnistu tekemä jotta erinomast. Täl kertta mää virkkasi/kuroin iha ittel meko. Tunika siit niinko pit, mut vähä men mitta pitkäks. Varsinais ohjet tähä ei ollu, mut inspiraatio ja kuvallise malli mää näin täält. Mainio blogi kaikin puolin tua WMSoma Koppa, kui voiki ol ihmisel ireoi. Mul ei ollu mohairi, vaa tommost ruskiankirjava Metso-lankka. Tul vähä tuhrimp versio ja ihanko teht jouluviatto varte. Täsä mekosan mää ole koko viiko raahustan, ei kirist, eikä purist, juur sopiva lämmi ja käy hyvi kaikenäköste villasukkie, reinoje ja töppösten kans. Tekemisse men jotakuinki kuukauren päivät, virkkausosuus ol kyl hyvinki noppia, pelkki pylväi vaa tommotteet suarakaitte muatose pala etu- ja takakappaleiks. Ja ko muu mekkohon nua pylväsrivi tuliva pystöpäi, ni mää virkkasi sit hiakki suoraa sivusaumoist alkae, ni säästyi kahrelt ommeltavat saumalt. Lopuks resoril hiasuut ja helma ja loppujelopuks kiinttiöil silmukoil pääntiäreuna. Kutomine ol niiiiiiin hirast, et mää meinasi jo luavutta. Mut mekko tul sit kumminki valmiiks jouluks, ko joulualuses ol niin ruhtinaallisest vapapäivi. Ja niinko ol alunperi ollu tarkotuski.

 

Moi!

Ja täsä viäl pari joulutunnelma. Alka ol vuasi lopuillas, iha hyvä vuas, ei siin mittä.