Mää sain mun pontson tänäpe valmiiks. Ohjest hualimat. Siis meinaan, et vaik ei menny iha ohje mukka. Hiukan pit soveltta, ko yhres välis huamasi, et mittoi mitatti valla eri kohrast, mist mää oli niit mitan. Tämä ohjeitte lukemise jalohko taito on meil semst periytyvä sortti. Äitel ohjeitte lukemine alust loppu ennenko alotta mittä, o lähes mahroton ajatus. Mää sentä yleensä lue eres jokku ohje loppuus saak enne alottamist, mut emmääkä näit käsityäohjei iha kauhia perusteelliseste kyken. Siin käy sit ussei sillai, et jottan kohta ihmettele ja räknä piremmä aikka ja sit vast jossai myähemmäs kohras ohjet tajua, et mitä pit tehr ja minkä takia. Ja ain joskus käy sit niinki, et ko jottai ei ol iha tajunnu, ni sit o tullu jo hiuka sovellettu iha omast pääst ja siin sitä sit olla. Joko tarvitte jatka sil luava soveltaval linjal taik sit o pakko purkka. Pontson ol nii simppeli luamus, et siin pystyi hyvi jatkama hiuka ohjet mukaelle, ko silmukkamäärä ol jostai kumma syyst kumminki pysyny oikkian (kyl se siäl viimesil kiarroksil sit lipsaat jo hiuka siitäkki, mut sitei ollu enä ni väli). Tähä olis kuulun tehr samalaine kuvio pääntiähä ko mikä helmassakki o, mut sen mää pääti jo etukätte jättä poies. Olis vaa turha ahristannu ja kutittanu kurkku. Kiva o ja lämmi, juur sopeva kokoushuanelisälämmike.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti