Ei puutu ko takka

Piremmä aikka o ollu tarkotus, tänäpe sit, yksinäs tääl hiljasuures taas ihmetellesän, sain aikaseks. Hiano olis ollu vaik takkatult samal ihastel. Tein maailma parhai sytykkei, enä ei puutu ko se takka. Tuliruusuis yhristy kiärrättämine, askartelu ja käy ne koristeistakki. Voi vaik pittä iha framil. Vaik siin taka viäres, jossai nätis koris tai rasias, jos siis sattu taka omistama. Taka lisäks uus kööki olis kans kiva. Mut se ei kyl liity näihi ruusuihi mitenkä. Kotei se takka kumminka köökis ehkä sit olis kiva.

Näihi tarvita kanamunatopeloi, kyntläjämä ja joku sopeva astia, misä ne kynlä saa sulatettu. Aika hyvi sitä virkka toimitta vanha kurkkupurkki. Vet kattilaha ja kurkkupurkki sin vettehe, kyntlä purkkihi, levy pääl ja anta sula. Munatopelois revellä ne kupi irt toisistas ja kansipalast revellä suiroi, mikkä sit kiaruteta rullal ja laiteta kuppeihi. Nämä ruusu sit kastella sin sula steariinihi, nostella leivinpaperin pääl jäähtymä ja sit ne ovakki valmei. Aika hyvi ne o tuliaisinakki. Jolleki semsel vaik, kenel o takka.