Hiuka jotta

Hiuka o rookan ol hiljast tääl blogirintamal. Vähi o jään askartelu ja puuhastelu viikol, mut tänäpe sentäs jotta hiuka o saat aikaseks. Aamul mää täyti kaku huamist varte, nami nami. Sit lähretti mukulitten kans vähä kylil. Teini-ikänenki läks mukka, ko lupasi et mennä ulos syämä. Haetti tiatterilipu mul ja Lelli-neitil, shoppailtti, syätti ja muistetti me Hanillekki huamiseksi hiuka vähä jotta hakki. Huusholli viherkasvivalikoima lisätti tomsel kauni kellasel joulukaktuksel. Sitä mää en kyl tajua, mitä varte nuo ova joulukaktuksi, meil ne kukki kumminki usseimmite jo aikasemmi syksyl, sillonko tuara ne kesä jäljist pihalt sisäl. Ja jos hyvä tuuri käy, kevääl uuremma kerra. Enkä jaks usko, et tua uuska yksilö enä joulun kukki, vaik nyy onki knupui täys.

Kello viiren teeks leipasti mutakakku, nami nami. Ohje mää löysin täält. Ohjes sanota, et maku ja koostumus o parhaimmillas seuraavan päivän, mut kyl se melko hyvält maistu tollai lämpimännäski jätskin kans. Vanhastas tiärän kyl, et oikke hyvä o seuraavannakki päivän. Kaveriks täl sopi yhtläi kermavahto taik vaik fanilijakastikkest ja sitruunarahkast sekotet vahto.

Tyän al mul o pontso. Etene vaa hiuka hittast, ko taas men ensmäisel yrittämäl kiaruhu koko hoito noil kiärrepuikoil. Ja vaik mää kui yritin katto, et menis suara, ni ei, piti purkka ja alotta alust. Ja ko tua kutomine käy nii peijakkast muu hartioihin, et ei paranis lainka koko ehtot veivat. En tiä kui nii pali jännitänki niskatan. Mut onpaha sit lämmin pontso, minkä voi hartteilles levittä. Perimmäine tarkotus olis viär se sit töihi semseks varavaatteeks. Vanhas talos ei lämpö oikke men tasa, omas tyähuanes on ko saunas, siäl ei toimi patteris termostaatti ja toises kulmas on semne kokoushuane, misä istuta nenä härmäs ja sääre jääs ;)