 |
| 11. Letter #photoadayjuly |
Tänäpe o viätet Lelli-neiti nimipäivi. Piretti juhlalounas, ol viaraitakki. Lounal tarjoiltti lähiruakka, luamumakkaroi, uussi peruni, omi muni, suvisalaatti, sallatti uusist värkeist, voisoossi, mansikoi ja faniliajätski. Mää söi nii, et oli haljet. Nii kuulemma moni muuki.
Muuto päivä kulus pihal, piänest sattest hualimat (dejavu). Rillikatokse takan on semne paik, misä o joskus ollu yrttimaa. Viimeaikoin ainuva yrtti ova olle voikukka ja nokkone - vaik ei piräis heitäkkä väheksy, siin sitä vast oliski lähiruakka, ko nekki siält kaik olis pistelly. Hani o sitä siält kitken ja kropsuttan jo aikasemminki, tänäpe klaaratti lopu. Tilal laitetti juurimatta ja uut multta. Se jälkke istutetti sin viisi erilaist tuija. Tuija oliva jo valmiinas eri pualil piha, ny heijä sit vaa siirretti uutte paikkaha. Ja koko komeuren kruunas antiikipunane koristekate.Sitä täyty viäl käyr hakemas hiuka lissä ja mahruis siän viäl yks joku taimiki.
Kana katteliva airan takan, kurnuttiva ja kikersivä, orotteliva maroi palkaks. Ja kyl niit sit heil piisaski ko sitä maat siin käänneltti. Hulda ja Harriet taisiva ol noppeimppi maronappaji. Ville pualestas ol nii onnettoma hiras, et vast ko hän rupes kattoma, et mihe se liaro ny oikke tipus, ni se ol jo menny paremppi nokkihi.
Kanoil o muute kauni silmä, aihest vois tehr vaik piäne tutkielma. Kattokka ny mikä haukan katse tosa ensmäisessäkki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti