Heh, ah ja ah

Muni ei tänä suven tullu iha yht pali ko viime suven ja suurel hartaurel sit miätitti, et mihe ne kannatais käyttä. Päätetti tehr munajuusto, taik piimäjuusto, kuka mitäki nimi tykkä käyttä. Ol nimi mikä hyvänäs, se o jokatapaukses niiii herkku. Täl ensmäisel kerral meinas kyl usko loppu kesken tekemise. Vaik homma o kui yksinkertast, ni ei siltikä mitenkä helppo. Mut harjotus teke mestari. Mää pääti ruvet reenaamaa ittiän semseks munajuustomestariks. Heh.

Homma mene jotakuinki näi: Lämmitetä kolm litra maito liki kiahuvaks ja sit sekoteta joukko keskenäs sekotetu litra piimä, viis muna ja yks kermaviili ohuen nauhan (voiran käyttä kyl vähemmänki piimä ja enemmä muni ja jättä kermaviiliki kokonas poies, tyylei o usemppi ja vaikuttava ymmärtäksen juuston koostumuksehe). Anneta seokse viäl pulpahta ja sit oteta levy pois päält, mut jätetä katla siihe levyl viäl tekeytymä. Sit ko juustomassa o eronnu herast, reikäkauhota massa sideharsol vuorattuhu juustomuattihi, ripotella kerroste väleihi suala, taitella harso pääl, laiteta piän paino juuston pääl ja koko komeus lautasel jääkaappihi yän yli valuma. Seuraavan päivän piräis juusto sit ol valmis. Ja oliki. Ja ol niiiiiii hyvä. Raikast ja pehmiä. Ah. Juustoherast leivotti sämpyli. Ah nekki.

 

Ja sit piretti piäne munajuhla, vähä niinko lomapäättäjäise. Juhlitti hyvä viätetty loma, ei niinkä sen loppumist. Munajuhlil syätti munajuusto lisäks muna-pekonisalaatti, oma maa peruni, grillatui yrttikanoi (ei omi!), kahvikiärttei ja mamma marjapiirakka. Ah. Syämiste välis käytti uimas. Ah seki.