Mää täytän tänäpe nelikymmenkol vuat. Aika pali, vaik on noit aika tosi pali viäl vanhemppiiki ihmissi olemas, etei täsä mittä varsinaist hättä ol. Aika kriitilline ikä kumminki, tähä saak on pääst ja ny ruppe piäne aivo kiivaste miättimä, et mitä sit? Tätä sama seuraavakki nelikymmentkol vuat vai? Emmää viäl tiä, saatta ol hyvä näinki.
Mää alota syntympäivän kunniaks lähtölaskenna kohre loma. Viäl olis kolm aamuherätys jäljel, huame aamuste pistä kello soittama ainakki pual tuntti myähemmäks ko tänäpe ja torstai taas pual tuntti, perjantain saata jättä kokonas herätyksen poies ja men töihi sit vast ko silt tuntu. Sillon tiätyste herä jo viirelt.
Sit mää kaivoin kameralauku ylähyllylt ja kokeili, josko kamera viäl pysy käres. Juur ja juur, mut aika mont räpsäyst tarvitti ennenko eres jotenki kelpas. Kyl maar se siit palautu.
Ja kyl täsä entiselles palautumisen tiäl olla muutonki. Eilä mää jo vähä vilkuili kaupas alelankakorihin sil silmäl, huame mää mene varma hypistelemä ja ei tiär jos vaik jonkun kivan pipan tekis. Ollu nämä kellikki tämse. Loma on kumminki kaiki viäl erespäi ja keli voiva vaa paranttu.
Tänäp ei ol teht kakku, tul viikoloppun syätty kakku nii pal toisis juhlis. Ja jos vaik ens viikoloppun sit loman kunniaks tulis kumminki leipastu, ni mennä tänäp sit muil herkuil.
Kiitoksi kaikist viästeist ja soitoist ja muist muistamisist, kyl olet kivoi :)
<3 <3 <3
VastaaPoista