Pakkoha se oli. Ensmäisel kerral menin ohitte. Tänäp menin varta varte hakema. Hirvikankast. Siit tul uus tuuki. Kevättuuki. Äitienpäivätuuki. Hivituuki. Yrtei-purki mää sai jo aikka sit Äitelt, karkei-purki kaveriks. Kaik ova hyvi. Sekä tuuki, et purki, et yrti, et karki. Vaik karkei mää olenki vähentänny. Riikast tul ostetuks kylläkki vähä suklat. Onni onnettomuures o, et se paljastuiki olema tummaaata. Mää en tummaasta niin perusta. Pala kerrallas riittä. Ihme seki.
Lelli-neitin ol p-a-k-k-o antta jo ensmäinen äitienpäivälahja (ei se munt kyl haitta, lahjoi o kiva saar, päiväs riippumati). Kääpiöaurinkonkukataimi olis ollu hankala piilotta, kotei sitä saa pittä pimiäs. Mää koita hoivat hänt hyvi ja sit ko varmaste o öisinki pakkaksetont, ni sit ulos aurinkonpaisteest nauttima hänki. Tänäp meinas jo ol vähä hiki. Mut emmää valit. E.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti