Totuure nimis

Mää ole melko rehelline ihmine. Miälestän en juur pali mittä tahallise epärehellist tul tehneeks. Joskus vähä kaunistele asioi. Mut et kui sit ittiäs viittiiki huijat. Niinko ny esimerkiks uskotel, et syä lailes, eikä ylimääräst juurika. Mää pääti paljasta itten ja piri viiko ruakapäiväkirja. Tosi mä luule, et jo kirjan pitämine ittesäs hiuka rajot vetämist. Enkä mää ny sit tiä olenk mää jotenki erityise valaistunnu. Kaik semne välinärpimine tars jättää poies ja sokerin käyttö vähenttä. Peruna ova tähä aikka vuarest jo aika kamali, niist mää voissi valla luappu, mut emmää kyl kulunneel viikol kovi montta kertta niit eres syäny. Eikä se pelkäs perunast ol kii. Leippä mää syän liikka, varsinki koten kauhjaste välit ruisleiväst, se närästääki nii, mut leippä tartte vastaki saar, siit en kokonas luavu. Sen totuure mä ole ain tiänny, et mittä herkui ei paranis kotti osta. Eikä tehr. Ei varta vaste, eikä varuiks, kaik mene. Ihanko herku lopuissiva maailmast juur tähä ja mun tars pittä huali, eten jää osastan paitsi. Perjantan mää söi herelmäaakkossi, karkkipäivän, ja niist tul nii kamala huano olo, et ehkä, ehkä, karkisyämist vois rajotta. Taikasana kaikes taita kumminki ja erelles ol määrä. Ruakapäiväkirjan pitämine ei siis paljastan mittä semst, mitä en olis aiemminki tiänny.

Nyy tars sit vaa päättä, et teenk mää asial jotta. Unkefäär kakstoist vuat sit mää purotin painoan yhre kakskeent kilo. Se ol jo vähä liikkaaki, mut sen jälkke paino tasaannus muutamaks vuareks normilukemi. Kunnes mää tuli raskaaks, niinko ol tarkotuski, ja sit mää taas annoi men. Ihanko olsin joltai muult luva saan. Voi tyhmyyre huippu! Ny o kaik takas ja vähä ekstraki, kaupanpäälisiks. Ei silti, eikä sempualee, ei mul ol nyy tarvet niinkä laihtu, mut kiva olsis, jos olsis vähä paree olo. Etei roiti kiristäis, eikä ainakka tulis enää enemppä ylimääräst. Nii, et kai mää sit yritä.

Saa kannusta, mut ei ol pakko ;)