Tahmast suttupuuha

Fudge o jotenki eri ko toffee, mut mää en kyl ossa sanno miltaval. Ja väliäk sen sit onka. Fudgeohje löyrys Yhteishyväst ja glukoosisiirappi kaupast kaikkie muitte siirappie viärest. Noit sokerei ja siirapei o iha tolkuton määrä, kyl mar niil kaikil on sit tarvis kans. Tähä fudgehe ainaki tul kaht erilaist siirappi ja kolmi erilaist sokeri. Et ei mittä terveysruakka varsinaiseste. Mut it ko teke, ni ei ol kyl sit myäskä mittä lisäainei. Sokersuttu jatketa vaa vähä kermal, se o siin. Karpalo mää jätin poies, ne ei ol muu juttun.

Samal mää pääsi ensmäse kerra oikke lailes testama jo vuassi sit lahjaks saamaan sokerlämpömittari. Kätevä peli. Kui mää tykkäsinki tommosest keittelyst kotei tarvin it arvioide et oliskoha se jo sakeutunnu tarppeks tai muistel, et mitä se kello olika ko ensmäisen kupla kattilas pulpahtiva.

Aika tahmia ja suttast puuha tua o, mut ei mittä ylivoimast ja aika hyvä lopputulema. Saattaa tul tehryks joskus toistekki, mut ehkei iha kauhja usse. Teinari meinas, et jos kuarrutais suklal, olis ihanko Rumle.

Myslitalkko

Purkin pohjal ol pähkini ja jottan tek miäli. Tehr ja syär. Ja ko kaapist löyrys siivoomise jäljilt muukki tykötarppe, ni tein sit mysli. Tämäki on jotta nii helppo, etei oikke ol mittä syyt jättä tekemät. Ainut tyäläys on maapähkinöitte kuarimine, mut siin mää täl kertta hiuka oikasi ja pisti niit vaa vähä, ko noit muit pähkini ol kerta kans. Maapähkinä vois varma laitta myslihi kuarines päivine, mut muu miälestän niitte kuari o aika kitkerä makune. Kuarimine sinänsä on helppo, mut hirast ja ankkia. Kaiken parhaite se suju talkotyän, samal voi höpist päälimmä kuulumise ja ol muute vaa porukal. Ja jos saa talkoporukan kokkoho, ni mysli voi tehr sit saman tein hiuka enemmä, nii, et jokane saa siit sit osas mukkaha. Kuin kätevä.

Muun tämä päivässehe satsihi tul

3 rkl öljy (alkuperäses ohjes käytetä voit)

2 rkl juakseva hunaja (voi ol kiinttiääki)

1,5 litra hiutalei (mul ol kaura, ohra ja ruist)

250 g pähkinöi

250 g rusinoi

Hiutale voiva ol mitä vaa, pähkinöi ja rusinoi voi käyttä enemmä taik vähemmä ja voi käyttä myäs muit kuivaherelmi. Mist kukaki, kyl te tiärät.

Maapähkinä siis kuarita, ellei löyr valmiiks kuaritui tai käyt valla jotta muit pähkinöi. Kuarimist aviteta pistämäl pähkinä ensi hiukaks aikka uunihi lämppemä. Mul ne oliva 150 astees tomse 5 minutti, mut severra kannatta tyäs pääl katto, etei ne pala. Se käy yllätävänki äkki, jos sattu unhottama. Sitko pähkinä o otet pois uunis, ni heti ko niihi sorme pystyvä, ni kannatta alotta. Muu pähkinä voi silputta veittel hiuka piänemmiks, mau mukka.

Sit laiteta kattilaha öli ja hoonunki lämppemä ja hiukan peräst hiutalle ja pähkinä sekka. Sekotella hualel, et rasvahunajaseos levittyvä tasaseste ja taaski varota, etei pala pohjaha. Käy äkki. Se jälkke levitetä pesty rusina uunipellil, hiutalepähkinäseos siähen pääl, nii et rusina peittyvä kokonas ja sit 200 asteisse uunihi 5-7 minuutiks. Uunis olles voi kerra välil sekotta ja sit ei ole enä nii nöpönuukka vai rusinakki tulisiva pinnal.

Uunist ottamise jälkke anneta jäähty ja purkiteta johonki sopiva astiaha.

Kaiken parast täsä kumminki o se, ko pääsee maistama. Kuppihi turkkilaist jukurtti, mysli ja muutama mustikka. Onko sois jälkkäri aamupalaks. Paitti et viäl paremppa.

Ihan kiva, sikses

Mää sai ystävält vinki tämsest kivast mekko-ohjeest. Meijä vanha lakana rookasiva vaa ol niin kovi lakanamaissi, et mää hain lähikaupast kankast vartavasituste. Aika kiva kankas osuski. Mää katoin ohjet, mää mittasi ja suurensi ja leikkasi ja mallasi ja ensmäinen epäilys iski siin vaihees. No ei mittä, mää jatkoin silti. Kanttasi helma ja tei oikke halkio sivuil. Sivusauma viäl ja toine pruuvi, ei tarvinnu enä epäil, nyy mä oli jo iha varma. Mut kotei siin sit enä muut ollu jäljel ko hiasuut ja pääläpi, ni mää ajattelin tehr valmiiks saak. Ja ihan kiva tunika tuliki, sikses, oikkiastas tosi kivaki, mut auttamattomaste LIIAN PIÄN. Voi perse! No, sainpaha harjotust, eikä materiaalikustannuska onneks ollu kummone. Meinaan hakki uut kankast ja tehr uuremman kerra hiuka suuremma. Taik vaik reilustenki suuremma. Tua vois tietyste käyr vaik Lellil joksku naamiaisvaatteeks, se päälläs hän kävis vaik dalmaaattialaisest. Taik Cruellast, jos oikke häijjyks heitäty.

Iskee se

Ihanko ei sais mittä aikaseks. Mut olisko kumminki nii, et saa, mutei oikke ymmär pittä arkke minä aikkasaannoksen. En tiä, tänä syksyn (juu, kyl ny jo syksy o) rutiinie palauttamine o ollu olevinnas piremmäs juaksus ko enne. Taik sit mää vaa kuvittele. Ole mää kyl iha tiäten tahtoe koittan vähä rutiinei muuttaakki, et jos se sit johtu vaik siit. En tiä ovak muuttunne. Vai kuvittelenk mää senki.

Kuines vaines. Kesäkurpitsa kasvava iha riippumati muun rutiineist taik kuvitelmist. Pari o jo syätty ja pari kolm ainaki viäl tule lissä. Nii hyvi. Toine vakta o se, et pitkäst aikka o uunis paistumas kakkupohja ja nyy o pohrinnas täytte. Omena munt jotenki kiahrois. Muitte askarruste osalt orotella et iske. Inspis meina. Voi pääst vaik yllättämä!

Heh, ah ja ah

Muni ei tänä suven tullu iha yht pali ko viime suven ja suurel hartaurel sit miätitti, et mihe ne kannatais käyttä. Päätetti tehr munajuusto, taik piimäjuusto, kuka mitäki nimi tykkä käyttä. Ol nimi mikä hyvänäs, se o jokatapaukses niiii herkku. Täl ensmäisel kerral meinas kyl usko loppu kesken tekemise. Vaik homma o kui yksinkertast, ni ei siltikä mitenkä helppo. Mut harjotus teke mestari. Mää pääti ruvet reenaamaa ittiän semseks munajuustomestariks. Heh.

Homma mene jotakuinki näi: Lämmitetä kolm litra maito liki kiahuvaks ja sit sekoteta joukko keskenäs sekotetu litra piimä, viis muna ja yks kermaviili ohuen nauhan (voiran käyttä kyl vähemmänki piimä ja enemmä muni ja jättä kermaviiliki kokonas poies, tyylei o usemppi ja vaikuttava ymmärtäksen juuston koostumuksehe). Anneta seokse viäl pulpahta ja sit oteta levy pois päält, mut jätetä katla siihe levyl viäl tekeytymä. Sit ko juustomassa o eronnu herast, reikäkauhota massa sideharsol vuorattuhu juustomuattihi, ripotella kerroste väleihi suala, taitella harso pääl, laiteta piän paino juuston pääl ja koko komeus lautasel jääkaappihi yän yli valuma. Seuraavan päivän piräis juusto sit ol valmis. Ja oliki. Ja ol niiiiiii hyvä. Raikast ja pehmiä. Ah. Juustoherast leivotti sämpyli. Ah nekki.

 

Ja sit piretti piäne munajuhla, vähä niinko lomapäättäjäise. Juhlitti hyvä viätetty loma, ei niinkä sen loppumist. Munajuhlil syätti munajuusto lisäks muna-pekonisalaatti, oma maa peruni, grillatui yrttikanoi (ei omi!), kahvikiärttei ja mamma marjapiirakka. Ah. Syämiste välis käytti uimas. Ah seki.

Leikkileippä

Tänä suven o leivot leippä oikke erityise pali. Ja mikäs siin, hyvää se vaa o. Ja helppo. Ihmiste syätäväks tarkotettuje leipie lisäks leivotti yks päivä Lellin kans leippä myäs häne petseilles. Petsi ova semsi piäni muavielukoi. Heijä leipäs leivotti vanhast kunno taikataikinast (2 ossa jauhoi, 1 osa suala, 1 osa vet). Uunis kuivatetu leivä väritetti luamiväreil ja pääl laitetti askartelulakka. Pitsan Lelli maalas akryyliväreil, siähe ei tairet sit enä lakka laittakka. Lelli o leikkin petseilläs jo mont vuat. Meil o niit aika mont, joku vois sanno, et iha liikkaki, ja viäl enemmä semssi pikkaruikkussi petsin tarvikkei. Uusin leikki petsien kans o tuunat niit. Niit lakata kynslakoil, niihi liimata muavidimangei ja mitä millonki. Joskus aikasemmi mää olsi voin kiälttä semse valla, mut nyy en sit kumminka. Leikki saa muutta muatoas, ko ny viäl vähä aikka vaa jatkuis.

Lomal